Kysymys 14

Päivä 14: Millainen on tavoitekropppasi?

Lyhyesti ja ytimekkäästi: urheilullinen ja hoikka. Haluaisin saada lihaksia edes vähän esiin rasvakerroksen alta. Olen siirtynyt ääripäästä toiseen : ennen olemattomat lihakset erottuivat, kun muuta ei ollut, mutta nyt kun  lihasta olisi, rasva on saanut näkyvämmän roolin! Jospa sopiva suhde tästä pikku hiljaa löytyy. Nyt on ainakin vuosi alkanut mallikkaasti ja kestoturvotus on kenties jo vähän laskenut?!

 

Kysymys 13

Edellisestä tekstistä on sen verran aikaa, etten ala muistella koko joulunseutua (onnistumisineen) ja epäonnistumisineen. Jatkan siis seuraavasta kysymyksestä.

 Päivä 13: Pudotatko painoa terveellisin vai epäterveellisin keinoin?

Pyrin ilman muuta terveellisiin keinoihin, koska paraneminen on tavoitteena. Kysymykseen on taas sikäli vaikea vastata, kun olen tähän asti vain lihonut enkä edes yrittänyt laihduttaa. Nyt, kun kiloja on tullut jo selvästi liikaa (omasta ja muiden mielestä) voin jopa puhua painonpudotuksesta, joka omalla kohdallani tarkoittaisi ainoastaan ns. normiruokavalioon ja -rytmiin palaamista ja sokerin korvaamista kunnon ruualla. Uskon, että muutoksilla, jotka tosin ovat aika radikaaleja huonon lähtötilanteen takia, painokin putoaa ja asettuu omaan normaalipainooni (en tiedä vielä tarkalleen, mitä kilomäärää se tarkoittaa)

Kysymykset 11 ja 12

Päivä 11: Kenen blogi inspiroi sinua kaikkein eniten elämäntapamuutoksessasi ja miksi?

Luen muutamaa syömishäiriöblogia, joiden tekstit ovat kuin suoraan omista ajatuksistani. Olen todella ihmeissäni, miten joku voikaan kirjoittaa niin tarkasti samoista asioista, joita mietin itsekseni - pelottavaa! :D Näistä blogeista saan mitä mainiointa vertaistukea. Lisäksi seuraan liikuntablogeja, koska itsekin rakastan liikuntaa, erityisesti jumppia. On kiva lukea, kuinka muilla menee hyvin ja toisaalta lohdullista huomata, etten ole ainoa syömisen kanssa kamppaileva. Seuraamieni blogien aiheet ovat siis omia kiinnostuksen kohteitani, yllätys yllätys! 

Päivä 12: Mitä syöt yleensä?

Hyvä kysymys (=en osaa vastata!). Syömiseni vaihtelee niin paljon, etten pysty kuvailemaan normaalia syömistäni. Vastaan siis kahden eri ajan perusteella.

Kerron ensin entisestä ruokavaliostani, tai samalla omasta "ihanneruokavaliostani". Se koostuu lähinnä lihasta, kasviksista ja maitotuotteista. Syön paljon kevyttuotteita (ei mikään hyvä juttu sinänsä), mutta lisäksi paljon kunnon lihaa ja hiilareita kasviksista ja hedelmistä. Hedelmiä söin ennen arviolta 1-2kg päivässä, kasviksia ehkä puolet tuosta. Rasvattomia maitotuotteita kului usein litra päivässä (jogurttia ja viiliä). Ihannetilanteessa (ja joskus ennen ahmimista) söin arkisin näin kevyesti ja herkuttelin viikonloppuisin melko huolettomasti.

Pikku hiljaa tämä siirtyi hallitsemattomampaan suuntaan ja tällä hetkellä syön enää pelkkiä herkkuja. Nyt olen syönyt kahtena päivänä oikeaa ruokaa melko normaalisti, ja herkkuja siihen päälle. Ehkä herkut näin jäävät vähemmälle ajan kanssa... Tavoitteenani on todellakin päästä oikeaan ruokarytmiin ja lautasmalliin pikku hiljaa. Sain eilen kuulla, että paastoverensokeriarvoni on korkea. Sen siitä saa kun todella elää suklaalla. Tämä oli kai viimeinen varoitus siitä, että on aika palata kohti normaalimpaa ruokavaliota.  Ennen ajattelin, että haitat ovat vain kosmeettisia ja ohimeneviä ähkyjä. Nyt on kuitenkin todistettu, että terveys alkaa pitkälläkin aikavälillä olla uhattuna. En haluaisi kakkostyypin diabetesta alle kaksikymmpisenä.

Tällaista tänään. Nyt onkin hyvä syödä jouluherkkuja ja pelätä samalla, että elämäni rakkaus - sokeri - koko ajan saastutttaa kehoani sisältä ja viettelee minua metabolisen oireyhtymän valtakuntaan.

Kysymys 9

Päivä 10: Mistä asiasta on ollut kaikkein vaikeinta luopua painon pudottamisen vuoksi?

Sovellettu vastaus jälleen, koska en pudota painoa. Säännöllisten, terveellisempien elämäntapojen löytäminen ja käyttäminen kuitenkin muistuttaa osin laihduttamisen aloittamista. 

Jos söisin virallisterveellisesti, joutuisin luopumaan oikeastaan kaikesta, mitä nykyään syön. Ennen perusruokavalioni oli ihan kunnossa, ; söin paljon kasviksia, lihaa ja vältin turhia nopeita hiilihydraatteja. Rakastin hedelmiä, joita söin jopa liikaa ja kevyitä maitotuotteitakin kului paljon! Tällä hetkellä, kun elän pelkällä sokerilla (niin kamalalta kuin se kuulostaakin) joudun siis tekemään valtavan remontin päästäkseni edes lähelle ns. normaalia syömistä. Esimerkkinä mainittakoon suklaa, jonka kulutusta pitäisi vähentää n. 300g  päivässä. No joo, en onneksi ihan päivittäin syö tuota määrää suklaata, vaan myös muita sokeri- ja rasvapitoisia herkkuja.

Toisaalta ei pitäisi puhua luopumisesta, koska saanhan paljon hyvää tilalle. Pidän oikeasta ruuasta (tai siis pidin ennen kuin sokeri vei voiton) ja nautin itsetehdystä kotiruuasta. Tykkään myös itse laittaa ruokaa, josta saan tehdä juuri sellaista, mitä itse rakastan :) Siinä huomaamatta saisin ravintoaineita ja hyvän olon. 

Ai niin, se kysymys! Vaikeinta on todellakin luopua sokeriherkuista, erityisesti suklaasta, ballerina-kekseistä ja jogurttipähkinöistä. En kuitenkaan joudu jättämään niitä kokonaan, joten luopuminen on turhan lopullinen ilmaisu. Tavoitehan on päästä sellaiseen tasapainoon, jossa pystyn syömään ja nauttimaan pienestä inhimillisestä annoksesta juuri näitä omia mieliherkkujani. Se vaihe vaaan tuntuu olevan vielä aika kaukana... 

Kysymys 9

Päivä 9: Onko sinulle kommentoitu painostasi ikävään sävyyn?

Eipä oikeastaan ole. Tai on sittenkin; kun olin laiha, ihmiset kyselivät, syönkö mitään kun olen niin laiha. Osittain sen takia olenkin ahminut, koska halusin näyttää muille todella syöväni ja herkuttelevani. Nykyään tosin syön mieluiten salaa.

Nykyistä painoani on myös kommentoitu. Ihmiset eivät meinaa tunnistaa minua samaksi henkilöksi. Moni on kuitenkin kehunut nykyistä, terveemmän näköistä kroppaani. Nyt lihominen on kuitenkin mennyt ja menossa liian pitkälle, joten kohta ei enää hyvällä tahdollakaan ole mitään kehuttavaa. Siispä pitää taas koittaa ryhdistäytyä! Ei kuitenkaan lakkoja tai kieltäytymisiä, niistä kun on melko huonoja kokemuksia...

On se kumma, kun ei koskaan voi olla tyytyväinen kehoonsa. Laihana olin itse tyytyväinen (olin tosin oikeasti liian laiha enkä halua palata siihen enää ikinä!) mutta muiden kommentit ärsyttivät. Nykyään olen itse tyytymätön ja muut kehuvat :D Ehkä vielä joskus olen kaikkien mielestä sopiva !

Kysymys 8

Päivä 8: Millaista liikuntaa harrastat ja miten usein?

Tällä hetkellä rakkain liikuntaharrastukseni on ryhmäliikunta, erityisesti Les Mills -tunnit. Käyn erilaisissa jumpissa lähes päivittäin lepopäiviä kuitenkaan unohtamatta. Oikeastaan en nykyään treenaa muuten kuin kuntokeskuksissa. Varsinaisen kuntoilun lisäksi pyöräilen ja kävelen paljon. Aion aloittaa lenkkeilyn, kunhan flunssa on täysin parantunut. Ennen kävin juoksemassa jopa viikoittain, nyttemmin pari kertaa vuodessa.

Olen aina rakastanut liikuntaa ja harrastanut sitä paljon. Vielä pari vuotta sitten kilpailin omassa lajissani SM-tasolla ja siitä ajasta on jäänyt tapa kirjoittaa harjoituspäiväkirjaa. Se on mukava tapa seurata viikoittaisia harjoituskertoja ja -tuntemuksia. Suosittelen! Vanhoja päiväkirjoja lukemalla varmaan huomaisi aika järkyttävän muutoksen ; kilpaurheilijana harjoitusmäärä oli aikamoinen verrattuna nykyiseen. Ei siis mikään ihme, että paino on päässyt nousemaan lopetettuani tavoitteellisen urheilun... Toisaalta painoin urheiluaikana liian vähän, joten nyt yltäisin varmasti parempiin tuloksiin, kun olisi energiaa käytettäväksi tehokkaaseen harjoitteluun. En kuitenkaan halua kilpailla enää. Pidän ryhmäliikunnasta juuri siksi, koska siinä ei tarvitse verrata muihin tai kilpailla missään.

Mainittakoon vielä, että pääsin tänään pitkästä aikaa kunnon hikitunnille! Olo oli ihan hyvä flunssan jälkimainingeissa. Aivan ihana päästä taas nauttimaan tavallisesta, terveestä arkirytmistä. Sain tänään koulussakin tavallista enemmän aikaiseksi :) Poikkeuksellisen tästä maanantaista tekee myös se, etten ole syönyt tänään yhtään sokeria! Ensimmäinen herkuton päivä varmaan kuukauteen! Tuli vaan sellainen olo, että miksen voisi olla päivän ilman suklaata tai jogurttipähkinöitä. Päätin kokeilla, ja hyvin meni. En edes kaivannut herkkuja missän vaiheessa, kun koko ajan oli jotain muuta tekemistä tai ajateltavaa. Ehkäpä toistan kokeen huomenna... No, en lupaa mitään, kiellot kun tunnetusti lisäävät himoja  ;)

Kysymys 7

Päivä 7: Tietävätkö vanhempasi, että yrität parantua syömishäiriöstä? Miten he suhtautuvat asiaan?

Muokkasin  kysymystä itselleni sopivammaksi, sillä alkuperäinen 7. kysymys liittyi painonpudotukseen.

Vanhempani todellakin tietävät asiasta! Väitänpä ettei tästä salailemalla voisi parantua. Puhuminen nimittäin todella auttaa, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Perheen lisäksi asiasta tietävät lähimmät ystäväni. Oikeastaan minun on melko helppo puhua syömishäiriöstäni, kun olen pohtinut asioita niin kauan itsekseni. Paranemismotivaatio on todella suuri, joten sen sijaan, että häpeäisin puhua läheisilleni, käytän tukiverkkoani hyväksi aina kun voin. Nyt jopa tuntuu, että pitäisi rajoittaa puhumista etteivät muut ärsyynny "valittamisestani". Tykkään kuitenkin puhua asioista - nimenomaan perheenjäsenten ja ystävien kanssa - en niinkään ammattihenkilöiden. On ihanaa, kun joku vaan kuuntelee ja on läsnä.

Kaikki, joille olen ongelmistani puhunut, ovat suhtautuneet ymmärtäväisesti. En ole saanut yhtään torjuvaa vastaanottoa. Siitä olen enemmän kuin kiitollinen. Minulla todella on ihmisiä, joille voin avoimesti puhua asiasta kuin asiasta. Eri asia on sitten se, kuinka usein näen tai olen muuten yhteydessä lähipiiriini. Perhettä näen toki lähes päivittäin, mutta ystäviä harvemmin. Mutta onneksi on Facebook :) Jos oikein muistan, kerroin ahmimisestani ensimmäisen kerran ystävälleni juuri netissä. Kuulostaa pelkurimaiselta, mutta näin se vaan meni. Sen jälkeen olen puhunut kasvotusten kaikkien kanssa ja kertonut monelle myös alun perin kasvotusten. Joinakin vaikeina hetkinä, kun olen kaivannut juttuseuraa, olen turvautunut Facebookiin ehkä omia tunteenpurkauksiani peittääkseni. En tykkää itkeä seurassa. Vaikka ehkä sekin tekisi joskus hyvää.

Nyt en kuitenkaan synkistele vaan olen ihan hymyssä suin. Tämä päivä ei mennyt hybvin, ei todellakaan, ja jotenkin meinasin räjähtää alkuillasta, kun ahdistus omasta olosta jaa muodosta nousi pintaan. Nyt kuitenkin suuntaan katseen taas tulevaan : ensi viikolla on paljon hauskaa tekemistä. Päällimmäisenä tulee mieleen liikunta, jota pääsen harrastamaan pitkän flunssatauon jälkeen. Odotan innolla sitä fiilistä, mihin jumppatunnilla pääsee! Huhhuh. Treenin lisäksi luvassa on kavereiden näkemistä, töitä, koulua.. Ai niin, ja JOULU! :)