Ahmimishäiriöisen (paranemismyönteisiä) ajatuksia omaksi ja muiden häröilijöiden tueksi. Kommentointi sallittua ja jopa suotavaa :) Vaikeuksien kautta voittoon!
perjantai 30. joulukuuta 2011
Kysymys 13
perjantai 23. joulukuuta 2011
Kysymykset 11 ja 12
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
Kysymys 9
tiistai 20. joulukuuta 2011
Kysymys 9
Eipä oikeastaan ole. Tai on sittenkin; kun olin laiha, ihmiset kyselivät, syönkö mitään kun olen niin laiha. Osittain sen takia olenkin ahminut, koska halusin näyttää muille todella syöväni ja herkuttelevani. Nykyään tosin syön mieluiten salaa.
Nykyistä painoani on myös kommentoitu. Ihmiset eivät meinaa tunnistaa minua samaksi henkilöksi. Moni on kuitenkin kehunut nykyistä, terveemmän näköistä kroppaani. Nyt lihominen on kuitenkin mennyt ja menossa liian pitkälle, joten kohta ei enää hyvällä tahdollakaan ole mitään kehuttavaa. Siispä pitää taas koittaa ryhdistäytyä! Ei kuitenkaan lakkoja tai kieltäytymisiä, niistä kun on melko huonoja kokemuksia...
On se kumma, kun ei koskaan voi olla tyytyväinen kehoonsa. Laihana olin itse tyytyväinen (olin tosin oikeasti liian laiha enkä halua palata siihen enää ikinä!) mutta muiden kommentit ärsyttivät. Nykyään olen itse tyytymätön ja muut kehuvat :D Ehkä vielä joskus olen kaikkien mielestä sopiva !
maanantai 19. joulukuuta 2011
Kysymys 8
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
Kysymys 7
lauantai 17. joulukuuta 2011
Ydinkysymys nro 6
perjantai 16. joulukuuta 2011
Kysymys 5
torstai 15. joulukuuta 2011
Mitä ihmettä, minullako farkut?
En itse asiassa tiedä tai muista, olenko ahminut koko viikolla! Syön paljon herkkuja, mutta nyt olen todellakin tainnut päästä eroon niistä tietyistä ajatuksisa, joita tähän häiriöön kuuluu. En koe huonoa omaatuntoa herkuista enkä ajattele, että koko päivä on pilalla pienen sokerimäärän jälkeen ja siksi ahmi koko loppupäivää oksennspisteeseen asti. Tämä tuntuu uskomattomalta. Voin syödä mitä vain ja olla syömättä mitä vain - ihan niin kuin normaalkit ihmiset. Ruokavalioni ei ole tällä hetkellä kovin hyvä - syön todellakin paljon herkkuja enkä noudata virallisterveellisiä ohjeita. Saan energiaa yli kulutukseni (varsinkin nyt kipeänä kun en liiku) Ennen olisin vaipunut epätoivoon ja päättänyt, että huomenna aloitan taas uuden, TONTONTON - elämän. Nyt en tee niin. Minulla on melko hyvä olo (kylläisyys, olisiko tämä sitä?!) , pidän vapaaehtoisesti farkkuja ja olen syönyt herkkuja tarpeeksi. En kaipaa ahmimista enkä etenkään sitä lamaavaa turvotusta joka vaikeuttaa kaikkea tekemistä seuraavana krapulapäivänä.
Nyt taidan kuitenkin mennä syömään. Ei, en ahmi!! Nyt ei ole sitä vaaraa :) Ja syönnin jälkeen keskityn paranemaan tästä sitkeästä flunssasta...
Kysymykset 3 ja 4
tiistai 13. joulukuuta 2011
Kysymys 2
Olen aika lyhyt, 162 cm, joten en ole täysin tyytyväinen. Haluaisin olla pidempi. Syynä lähinnä se, että pidempänä voisin painaa enemmän ja näin ollen syödä enemmän. Ei mikään järkisyy, mutta näin se vaan menee. Pidemmät myös mielestäni näyttävät hoikemmilta kuin tällaiset tapit. Toisaalta minulla on lihasta, joten pitkänä olisin varmaan aika kookas ja roteva ! Kuitenkin kaupassa on vaikea löytää sopivia housuja, kun olen näin lyhyt ja omistan vahvat jalat ja pakarat. Ei voi mitään, pituus (lyhyys) on ja pysyy! Voinhan sentään käyttää niin korkeita kenkiä kuin uskallan, toisin kuin pitkät tytöt :)
Sitten vähän tämän päivän kuulumisia. Olen ollut nyt viisi päivää flunssassa. En ole päässyt liikkumaan, ja se alkaa jo tuskastuttaa! Nautin liikunnasta ja sen tuomasta olosta niin paljon. Ryhmäliikunta on yksi arkeni tärkeimmistä asioista, ja kun se puuttuu, on vaikea keksiä korvaavaa tekemistä. No, toisaalta pitää nauttia nukkumisesta ja joutenolosta nyt kun siihen on mahdollisuus, jopa pakko! :) Jokohan huomenna uskaltaisin varovasti lähteä liikkeelle?
maanantai 12. joulukuuta 2011
Kysymys 1
Kyselyikä
30 kysymystä:
Kiitos vielä alkuperäiselle tekijälle ideasta ja luvasta käyttää kysymystekniikkaa omassa blogissani!!!
lauantai 10. joulukuuta 2011
Liikaa kaloreita
Aloin kuitenkin miettiä omaa tämänhetkistä tilannettani ja yleisesti termiä ahmiminen. Tulin pohdinnoissani siihen tulokseen, että en välttämättä ahmi tällä hetkellä. Parempi sana olisi ylensyöminen tai liikasyöminen. Kiloja kertyy ja olo on tukala, mutta en enää osaa edes potea kovin huonoa omaatuntoa syömisistä.
Toisaalta tämä kuulostaa hyvältä. Tosiasiassa tilanne on silti huolestuttava, koska syön nykyään todella epäterveellisesti. Tänäänkään en ole syönyt melkein yhtään oikeaa ruokaa. Syön vain sitä, mikä milloinkin maistuu parhaalta, eli mistä saa suurimman nautinnon. Mietin kaupassa, mikä tällä kertaa tuottaisi mahdollisimman paljon nautintoa. Ravintoaineilla ei siinä tapauksessa ole mitään väliä.
Menen siis täysin himojen perässä. En kuitenkaan niin kamalalla pakonomaisella kiireellä kuin entisissä ahmimiskohtauksissa. Kävelen kauppaan ja siellä kylmänviileästi valitsen, mitä milloinkin ja maksun jälkeen syön hankinnat. Tänään ostin niitä herkkuja, mistä oletin "hyötyväni" mielihyvässä mitattuna eniten. Maku ei kuitenkaan lopulta ollut hyvä, mutta oikeakaan ruoka ei maistunut. Energia- sokeri- ja rasvamäärä oli päivän syömisissä valtava, vitamiinimäärä mitätön.
Tyylilleni uskollisesti koitan edelleen ajatella positiivisesti. Jospa en olisikaan enää niin "syömishäiriöinen". No joo, ehkä kuitenkin olen. Mutta hoitokeino on sama kuin normilihavuudessa : pitäisi alkaa syödä säännöllisesti, monipuolisesti ja kohtuudella. Niin yksinkertaista, mutta jotenkin kumman vaikeaa. Lääkärikäynti paljasti joka tapauksessa karun totuuden : paino oli taas noussut 3 kg kuukaudessa. Kaukana ei siis enää olla lihavuudestakaan... Nyt siis on taas yritettävä nousta ja jatkaa terveellisemmällä linjalla. Sekin hyvä puoli tässä on, että suurempia energiamääriä en enää oikein pyysty vuorokauden aikana syömään, kun on vaan 24h aikaa. Tämä ääripää on koettu, joten ainoa suunta herkkumäärissä on alaspäin !
Kyllä tämä tästä taas :)
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
Juhlatunnelmia
Hei taas! En olekaan saanut vähään aikaan kirjoitettua.. On ollut paljon tekemistä ja myös vähän vaihtelevaa menestystä syömisasioissa.
Muutama päivä sitten ote alkoi lipsua: herkkujen määrä lisääntyi, samoin oikean ruuan. Pari päivää meni tosi isoilla määrillä joita en silti laskenut ahmimiseksi. Siitä oli kuitenkin helppo alkaa mennä huonompaan suuntaan. Kaverin lakkiaiset ja pikkujoulut eivät helpottaneet tilannetta, päin vastoin. Oikea ruoka ei enää maistunut vaan teki mieli elää suklaalla ja jogurttipähkinöillä. Ja niin teinkin. Toki söin vähän suolaistakin.
Niin kuin yleensä, juhlaherkut eivät olleet se suurin syömiserä. Söin sen verran kuin muutkin. Mutta siihen pystyin vain hankkimalla etukäteen pahan olon niin, ettei juhlissa enää maistunut makea normaalia enemmän. Aloitin siis aiemmin itse. Ihan kuin alkoholisti - tai ikäiseni opiskelijat ennen baari-iltaa - aloittelin kotona ja matkalla. Suklaata, keksejä, korvapuusteja...
Ei siitä sen enempää. Ne olivat kaksi päivää muiden joukossa (kaksi överipäivää, niin kuin ennen olisin sanonut) . Jätän ne nyt omaan arvoonsa, mutta koska haluan olla rehellinen, kirjoitin niistä jotakin.
Eilisen hyviä asioita : sain olla ihan mahtavassa pikkujouluseurassa, josta nautin enemmän kuin mistään ei-syömisestä pitkään aikaan! Meillä oli avoin ja läheinen tunnelma ja ennen kaikkea naurettiin taas koko vuoden edestä :D vieläkin hymyilyttää kun oli niin hauskaa !
Tänään tsemppi päälle taas ja kohti uusia seikkailuja.
maanantai 28. marraskuuta 2011
Viikon avaus
Myönnetään, että yöllinen syöminen kotiin tultua oli turhaa, sillä olisinhan jaksanut nukkua ilman sitäkin. Tilanne ei mielestäni kuitenkaan riistäytynyt hallinnasta, joten voin olla tyytyväinen. Oikeastaan oikea ruoka teki hyvää herkuttelun jälkeen. Kuin palkintona onnistuneesta päivästä tunsin tänä aamuna ihmeellisen asian: NÄLKÄ! Ei ollut huono olo vaan juuri sopiva. Aamupala maistui ja samoin kaikki 6-7 ateriaa, jotka tänään söin. Kaupasta teki mieli ostaa vain kunnon ruokaa vaikka kävelinkin karkkihyllyjen välistä. En meinaa uskoa tätä loistavaa oloa vieläkään! Olen syönyt säännöllisesti hyvää ja terveellistä perusruokaa.
Näillä eväillä eteenpäin! Olen onneni kukkuloilla, toivottavasti ilo tarttuu muihinkin :)
lauantai 26. marraskuuta 2011
Hyvin menee mutta menköön
Nyt nimittäin on päässyt käymään sillä tavalla, etten ole ahminut maanantain jälkeen.. Nyt on lauantai-ilta eikä tänään enää ole vaaraa lipsua, kun pesin jo hampaatkin :) Olo paranee koko ajan, ja syöminen tuntuu vähäpätöisemmältä asialta kuin ennen. Olen pystynyt keskittymään muihin tekemisiin : tänään olen mm. tiskannut, vienyt jätteitä keräykseen, lakaissut lattioita, vaihtanut sulakkeen, pakannut huomista matkaa varten, laittanut ruokaa (myös huomiset eväät!) , valmistellut työjuttuja... mitähän vielä? Syönytkin olen, totta kai, mutta vain oikeaa ruokaa. Olisin sallinut itselleni herkkujakin, mutta kuinka ollakaan 5-6 aterian lisäksi en tarvinnut mitään. Paitsi iltapalaherkuksi jogurttia kaakaojauheella ja tyrnimarjoilla, mutta sehän on melkein terveellistä ;)
Ihan epätodellinen olo, kun menee niin hyvin. Odotan huomista matkaa innolla, entisessä elämässä olisin potenut ruokakrapulaa kuten aina ennen vähänkään erikoisempia tapahtumia. Silloin en pystynyt nauttimaan kavereiden seurasta tai hauskoista matkoista samalla tavalla. Odotin niitä kyllä, mutta jotenkin onnistuin aina viime hetkellä ahmimaan itselleni kauhean olon ja näin pilasin tulevan tapahtuman. Nyt näin ei ole, ja huomisesta tulee nautinnollinen, hyvällä tavalla rankka, ja antoisa koulutuspäivä :)
Tarkoitukseni ei ole kehuskella näillä onnistumisilla vaan enemmänkin kannustaa muita samanlaisiin kokemuksiin. Tästä häiriöstä paraneminen kun näyttää olevan mahdollista pahojenkin ongelmien jälkeen :) Kuvailemalla rehellisen innokkaasti tätä oloa toivottavasti saan tartutettua positiivisuutta ja intoa muille samassa tilanteessa olleille.
Ahmin (joskus ennen), siis olen.
torstai 24. marraskuuta 2011
Hyvä ruoka, parempi mieli
Tein sen taas! Onnistuin monessakin asiassa. Ostin jopa pienen pussillisen jogurttilakuja! Siis alle 150g.... Ja se riitti ; enempää ei olisi tehnyt mieli. Jos kuitenkin olisin ostanut enemmän tai käynyt uudestaan kaupassa, olisin varmasti syönyt liikaa miettimättä tarvitsenko sitä oikeasti. Tunne oli aika epätodellinen : karkit maistuivat jopa liiankin makeilta :) No, ehkä vähän liioittelen, sillä olivathan ne uskomattoman hyviä lopulta. Pidän tätä kuitenkin onnistumisena ja yhtenä paranemisen merkkinä. Ei karkkipussin ostaminen aina välttämättä tarkoita katastrofia :)
Muutenkin päivä oli pääasiassa hyvä. Sain tehdä parikin työkeikkaa - siis sitä, mistä todella pidän. Liikuntaakin tuli reilust. Lisäksi söin hyvällä omallatunnolla monipuolisesti eri ruokia. Ehkä vähän liiankin paljon, jos tarkkoja ollaan, mutta enhän minä täydellisyyttä tavoittelekaan. Makean osuus oli kuitenkin häviävän pieni oikeaan ruokaan nähden, editystystä!
Tänä aamuna oli silti vielä aika turvonnut olo, mutta uskon sen tasoittuvan ajan kanssa. Ahmimiskierre on ollut elimistölle varmasti kova rasite enkä yhtään ihmettele, jos toipuminen kestää.. Kärsivällisyyttähän tässä treenataan myös - pikku hiljaa ;)
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Keskiviikkokuulumisia
Seuraavaksi voisin kuvailla tämän päivän onnistumiskokemusta, josta on kenties apua muillekin. Ihan hymyilyttää tämä mielen ihmeellinen toiminta :)
Söin aamulla kunnolla. En koe tarpeelliseksi kuvailla määrää tai laatua tarkemmin, pääasia että ruoka maistui ja sisälsi oikeita ravintoaineita. Aamupäivällä suunnittelin kuitenkin ostavani suklaalevyn - säästöön. Tässä otteita ajatusmaailmastani tältä päivältä :
- Lähden kävelemään. Missähän kaupassa pistäytyisin suklaaostoksilla? Säästöön siis.
- Joo-o, vanha vitsi, eihän siitä ennenkään ole jäänyt säästöön kuin paperi ja folion pala.
- Mutta kävisin lounaan jälkeen, en söisi matkalla mitään, toisin levyn näytille kotiin ja todistaisin pystyväni tähän.
- Näin teen. Kävelymatkalla ostan Fazerin sinisen ja kannan laukussa kotiin asti.
- Mieti vähän. Et usko tuohon itsekään!
- Entä jos se onnistuu tällä kertaa? Tuntuu ihan siltä. Ja mitä sitten, vaikka söisinkin. Enhän syönyt eilen karkkeja. Ja se on vain yksi 200g levy.
- Tekosyitä, tekosyitä! Sitä paitsi, miksi pitäisi ostaa levy säästöön, kun sen voisi ostaa vasta syömistä varten.
mietintää....
- No kun tuntuu niin uskomattoman hyvältä ostaa suklaata! Saan siitä mielihyvää. Voin pitää levyä käsissä, kenties jakaa sen jo valmiiksi paloiksi...
- Oletko varma? Eikö mielihyvä ole ennen aina vaatinut levyn syömisen.
- Totta. Tiedän. Mutta voisin silti yrittää. Tällä kertaa onnistun.
puhelin soi.... työasioita --> ajatuskatko
- Kohta olenkin jo perillä. Pieni huili ja sitten bussilla kohti työpaikkaa.
- Entä se suklaa? Olet mennyt jo monen kaupan ohi. Vielä olisi kuitenkin mahdollisuuksia jäljellä.
- Tyhmänäkö minua pidät? En mene! Järki voittaa. Miksi ihmeessä edes aioin mennä, huhhhuh!
Näin tänään. Ihan helposti se ei onnistunut, mutta lopputulos miellyttää :) Sain nujerrettua mielihalun tylsän järkevillä argumenteilla. JES! Tästä on hyvä jatkaa, en nimittäin ole luovuttajatyyppiä...
maanantai 21. marraskuuta 2011
3 x 10 syytä
FYYSISIÄ SYITÄ
1. Turvotuksen väheneminen
2. Painon pysyminen vakaana
3. Verensokerin tasaisuus
4. Ihon kunnon paraneminen
5. Vatsan toiminta
6. Normaali lämmönsäätely
7.Vähemmän rasitusta hampaille
8. Parempi unirytmi
9. Normaali hormonitoiminta
10. Ravintoaineiden terve saanti
PSYYKKISIÄ SYITÄ
1. Tasaisempi mieliala
2. Luonnolliset omat luonteenpiirteet takaisin
3. Parempi keskittymiskyky
4. Jonkinlainen itsekuri takaisin (huono sana, mutta tarkoitan normaalia toimintaa)
5. Oman kehon hyväksyminen
6. Kärsivällisyyden palautuminen
7. Saamattomuuden tunteen väheneminen
8. Elämän muista asioista nauttiminen
9. Läheisten huolen / ärsyyntymisen väheneminen
10. Ruoka pois mielestä (ja suusta) välillä
PINNALLISIA SYITÄ (en keksinyt parempaa termiä, nämä ovat nyt niitä sokerihumalassa, pilke silmäkulmassa keksittyjä asioita ;) )
1. Sileämpi iho
2. Ei silmäpusseja
3. Peilikuvan paraneminen
4. Ei ilmapallomahaa
5. Rahan säästäminen
6. Ei tarvitse hävetä kaupassa
7. Vaatteiden istuminen
8. Perusruuasta nauttiminen
9. Painon säilyminen normaalirajoissa
10. Vaihtoehtotekemiset käyttöön
Siinä taas vähän ajatuksia,. Listoja olisi voinut jatkaa vaikka miten pitkälle. Tämän jälkeen tuntuu todellakin järkevältä olla ahmimatta. Ehkäpä se onnistuukin tänään. Olenhan ainakin päässyt jo pidemmälle kuin eilen :) Mutta kun tunteiden sanelema lista (sitä en muuten ole ikinä kirjoittaut) puhuu ahmimisen puolesta.
Minäkö aamuvirkku?
Joka tapauksessa eilen oli aikaa pohtia asioita, kun en meinannut saada unta. Villeimmät sokerihumalan värittämät ajatukset taidan jättää omaan arvoonsa, mutta keksin myös paljon kirjoittamisen aiheita. Seuraavassa julkaisussa eilen (tai siis tänään) klo 2 yöllä keksimiäni syitä olla ahmimatta. Muistankohan vielä kaiken, kun tuli pohdittua asioita monesta näkökulmasta?
Hyvää päivää siis ex-aamuvirkulta, joka ennen sammui illalla ennen yhdeksää ja nyt on valvonut varmaan elämänsä pisimmälle yöhön.
Ai niin, söin muuten aamupalaa äsken! Olo on hirveä, mutta kai näin on kuitenkin parempi jatkon kannalta.
Ilo se on pienikin ilo
Taisin mainitakin aiemmin, että olen listannut elämäni positiivisia asioita pariinkin kertaan. Niitä riittää, ja siksi en ymmärräkään tämän häiriön laukaisijaa. Alla nyt laatimani lista, sekä isoja että pienempiä ilon aiheita. Lisänä jotain kommentteja.
- perhe
- pari ystävää (näen ihan liian harvoin, useimmiten syynä ahmiminen, joka lamauttaa yleisesti ja toisekseen vaatteet eivät enää mahdu päälle eikä ulos siksi voi lähteä)
- työkaverit (voisin jutella heidän kanssaan vaikka miten kauan niitä näitä , tunne ei vaan taida olla molemminpuolista)
- aivan ihana työ (tämä on ihana asia ja antaa jotain ryhtiä muutamana päivänä viikossa)
- mukava kämppis
- rento opiskelurytmi (liiankin rento, mutta olisi siinä hyviäkin puolia, jos käyttäisi ajan johonkin muuhun kuin syömiseen)
- kohtuullinen rahatilanne (haittana se, että on varaa ostaa syötävää)
Ja vielä syömisen vaihtoehtotekemisiä:
- ryhmäliikunta (tätä en vaihtaisi mistään hinnasta ; tekee hyvää ruumiille ja mielelle)
- ulkoilu (vaarana kaupat)
- kavereiden näkeminen (kun olisikin niitä, joiden kanssa voisi vaan olla)
- facebook-chattailu (valitettavasti korvaa usein kasvotusten puhumisen, mutta parempi niin kuin tämä ainainen yksinpuhelu)
- lempi televisiosarja (tämän kun muistaisin ahmimisen partaalla, jaksoja löytyy netistä )
- pääsykokeeseen valmistautuminen
- saunominen (Tällä hetkellä ällöttää kun näkee oman kehon ilman vaatteita...)
- shoppailu (Ei tee oikein mieli jatkuvasti ostaa isompia ja isompia vaatteita --> ostan siis aina lisää ruokaa)
-siivoaminen
- pyykinpesu
- keskustelupalstojen ja blogien lukeminen (uusi tuttavuus minulle tämä nettikeskustelu)
- kuntosalilla käynti
- nukkuminen
- päiväkirjan / blogin kirjoittaminen (ajatusten laittaminen paperille tuntuu tällä hetkellä erityisen hyvältä)
- veden juominen (unohtuu yleensä ja kun on syönyt liikaa, vettä ei enää mahdu... )
Siinä joitakin. Niin kuin kommenteista näkyy, en tällä hetkellä oikein pysty näistä iloista nauttimaan. Mutta periaattessa tavallisen hyvän elämän elementit ovat olemassa.
Tilitystä
Huonostihan siinä kävi. Eilen tuli yllättävä herkkuannos, kun minulle tarjottiin jäätelöä. No, siihenhän minulla oli jälkiruokaa omassa kaapissa odottamassa.. Suklaalevy meni, samoin ostamani jäätelöpaketti. Lisäksi aimo annos ruokaa.
Tämää päiväkin alkoi mukavasti: kävelin kouluun ja ostin matkalla 200g levyn pähkinä-rusinasuklaata. Söin sen kävellessä ja koululla ostin lisää. Yhden tunnin pystyin luennolla olemaan syömättä, mutta siitä marssin suoraan kanttiiniin ja ostin vaihteeksi suklaata. Tämä kuulostaa ihan tyhmältä ja sitä se onkin, mutta ehkä joku muu syömishäiriöinen tunnistaa ristiriitaisen tilanteen, jossa järki ja tunne ovat eri mieltä. Totta kai tiesin, ettei kannattaisi ostaa suklaata aamupalaksi eikä varsinkaan enää sen jälkeen lisää. Siinä tilanteessa vaakakuppi kuitenkin painuu tunteen sanelemaan suuntaan. Tähän pitäisi saada muutos. Teoriassa osaan, käytännössä en. Apukeinoja näiden tilanteiden varalle otetaan vastaan ja jos itse keksin jonkun, laitan sen kyllä tännekin jakoon!
Koulun jälkeen kävelin kotiin - kaupan kautta. Mukaan tarttui vielä kaksi 200 gramman levyä. Ekan söin kahdessa minuutissa ja toisen ostin "säästöön". Sain nimittäin eilen jotain ihmeellistä mielihyvää siitä, kun pystyin pitämään osaa suklaaleystä hetken kaapissa koskemattomana. Yritän sitä edelleen, jospa se tällä kertaa säilyisi vähän pidempään. Tai sitten tämäkin on itsensä huijaamista...Tuossa se nyt silti on vieressä, enkä aio siihen nyt koskea.
Nyt pelkkä ajatuskin suklaasta etoo. Syötynä siis 600 grammaa tänään ja kello ei ole kolmeakaan vielä. Ei kiva. Tästä pitäisi vaan nyt jotenkin päästä taas yli. Oikeaa ruokaa en ole juuri syönyt enkä nyt pystykään ennen treenejä. Muuten tulee jotain ulos harjoituksessa enkä halua sitä kanssaliikkujienkaan kannalta. Yksi positiivinen asia muuten on unohtunut mainita : en ole ikinä oksentanut ahmimisen kompensoimiseksi ja siitä olen ylpeä.
Nyt kieltämättä harmittaa aika paljon. Tuntuu, etten mitenkään voi päästä energiatasapainoon, kun aina menee yli. Jos syön tänään illalla ja huomenna normaalisti (mitä se sitten ikinä onkaan) olen silti plussan puolella. Jos syön aina moninkertaisesti energiankulutukseeni nähden, paino jatkaa nousuaan. Sitä en enää kestä. Enkä myöskään sitä, etten saisi enää herkkuja. Tunnen olevani umpikujassa nyt. Tämä kierre olisi siis saatava katki mahdollisimman pian. Apua kaivataan. Kumpa olisi nyt joku jolle puhua tuntemuksista ilman että tarvitsee pelätä suuttumista tai syyllistämistä.
Kiitos ja anteeksi negatiivissävytteinen tilitykseni.
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Selvästi hyvä päivä
Nyt tuntuu vaan suoraan sanottuna hyvältä. Olen tehnyt tänään jotain ennenkuulumatonta, nimittäin säästänyt osan suklaalevystä! Sain päivällä kauppareissulla loistoidean : ostaisin suklaalevyn ja jakaisin sen kahdeksaan osaan (Fazerin sinisessä on kahdeksan riviä) ja söisin luvan kanssa yhden osan joka päivä. Hyvä on, kuulostaa tekosyyltä syödä taas herkkuja ja antaa mopon karata. Mutta kun näin ei käynyt! Ainakaan vielä.
Ei se ehkä mennyt ihan niin kuin elokuvissa, sillä söin kerralla kolmen päivän annoksen, mutta jo se, että jotain jäi kaappiin, tuntuu kummalliselta. Voinko todella onnistua jättämään suklaata syömättä, kun sitä olisi saatavilla? Päivä ei tietenkään ole vielä ohi, mutta pitkällä kuitenkin. Peliä ei ole menetetty vielä!
Toinen positiivinen asia oli se, että pystyin käymään kaksi kertaa kaupassa ostamatta mieletöntä määrää herkkuja. Toinen kerta oli oikeastaan turhaa tulella leikkimistä, en siis oikeasti tarvinnut mitään, mutta ruokakaupassa käynti on minulle mieluinen rituaali, jos vaikka keksisi jonkun hyvän tekosyyn ostaa jotain hyvää.. Otin siis ison riskin poiketessani kotimatkalla lähikauppaan. Mukaan tarttui kieltämättä vähän makeaa, mutta en pidä sokerittomia pastilleja ja pientä jäätelöpakettia mitenkään epäonnistumisena, varsinkaan kun jäätelö meni suoraan pakkaseen odottamaan sopivaa nautintahetkeä :)
Tämähän kuulostaa melko terveeltä, eikö? No joo, ehkä tilanne on liian hyvä ollakseen totta mutta parempi näin. Tiedän, ettei tällaista häiriötä selätetä noin vain yhdessä yössä tai päivässä, mutta nautinpa nyt kuitenkin tästä onnistumisen tunteesta kun kerran voin :)
lauantai 19. marraskuuta 2011
Ensimmäisen blogipäivän kuulumisia
Ai niin, eksyin vähän sivuraiteelle. Tarkoitus oli kertoa tästä päivästä. Aloitin eilen vaihteeksi herkkulakon. En keksinyt tätä itse, vaan läheinen henkilö piti sitä hyvänä ideana, kun kerran jokapäiväinen herkuttelu ei vielä onnistu kohtuuden rajoissa. Eilen se sujui, tänään lipsuin jo vähän. En nyt laita tarkkoja tietoja, ettei minua tunnisteta, mutta herkuista tuli kuutisensataa kilokaloria. Ei siis juuri mitään! Syöminen kuitenkin sijoittui pääosin iltaan kun en pystynyt aamulla syömään.
En oikein tiedä pitäisikö olla tyytyväinen vai ei. Järjellä ajateltuna pitäisi, koska tänään olen syönyt varmaan korkeintaan kaksi kymmenesosaa omasta "normaalimäärästäni". Liioittelematta tämä normaali lienee lähellä 10000 kilokaloria. En tosin laske tarkasti, mutta jonkinlainen näppituntuma on iskostunut aika tiivisti mieleen (suklaalevy= n.1000kcal jne)
Jotenkin vaan harmittaa, kun tavallaan lupasin olla syömättä herkkuja ja niitä kuitenkin söin. En oikeastaan uskalla kertoa tästä, koska lähipiirini koittaa kovasti auttaa minua asian kanssa ja ei tunnu reilulta jos en itse pysty ottamaan neuvoja vastaan. Yleensä olen kertonut täysin rehellisesti mitä ja minkä verran olen syönyt, mutta kokemuksesta olen oppinut, etteivät muut enää ota näitä repsahduksia ärsyyntymättä vastaan. Yksi viimeisimmistä kommenteista olikin "Miksi helvetissä sinä sitten syöt niitä ja valitat?" Selitäpä siinä sitten, että todellakin yritän, mutta joku tekijä mielen sisällä sanoo vastaan. Syöminen on vaan jotain taivaallista!
Tänään on kuitenkin ollut ihan hyvä päivä, ainakin haluaisin ajatella niin. Olen saanut jotain tehtyäkin, jopa pari koulujuttua! Kunpa saisinkin nämä muut "mielihyvänlähteet" syömisen rinnalle ja ohi... Olen listannutkin elämäni hyviä asioita, mutta jotenkin syöminen vaan tuntuu kaikista rakkaimmalta ja himottavimmalta. Rakastan sitä tunnetta, kun olo on sen verran parantunut, että mahaan mahtuu syötävää ja ostan juuri niitä herkkuja mitä sattuu tekemään mieli. Ja niin paljon kun tekee mieli! Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla. Huh. Kumma juttu, että ajatuskin pienestä herkkupalasta ahdistaa. On vaan pakko saada kaikki tai ainakin niin paljon ettei pysty enää liikkumaan.... Jos ei tätä mahdollisuutta ole, olen mieluummin ilman.
Huomasin kuitenkin nyt yhden asian: minun EI tee mieli syödä tai ahmia enää tänään! Aika kiva tunne tämäkin. Näitä kun saisi useamman niin eiköhän terve ruokasuhde odota jossain nurkan takana :) Jaksan aina uskoa niin.
Summa summarum: Tämä päivä ei ollut paras mahdollinen. Kuitenkin positiivisesti ajateltuna huominen voi olla helpompi tällaisen päivän jälkeen kuin jos olisin pitänyt niukan paastopäivän. Niitä tosin en ole pystynyt pitämään enää pitkään aikaan muutenkaan. Mutta ei tarvitsekaan. Tavoitteenahan tässä on pikku hiljaa opetella säännöllistä, tasaista ruokarytmiä. "Kaikki tai ei mitään" - periaate on koettu ja äärimmäisen huonoksi (vaikkakin vielä niin houkuttelevaksi) havaittu.
Näillä eväillä nukkumaan (ei jääkaapin kautta!) ja kohti seuraavaa päivää! :)
Uutuuden viehätystä ja taustan valotusta
Blogini ideana on kirjoittaa syömishäiriöajatuksia näkyviin oman ja mahdollisesti muiden samojen asioiden kanssa kamppailevien paranemisen tueksi. Ajattelin, että näin saan asioita selvitettyä paremmin kuin pelkästään itsekseni mietiskelemällä.
Kerron ensin jotain taustatietoja, jotta lukijatkin pääsevät vähän jyvälle tilanteestani. Kerron matkan varrella sitten lisää, koska koko elämäntarinaa tuskin moni jaksaa lukea...
Olen opiskelijanuorukainen, jolla on ollut ongelmia syömisen kanssa 3-4 vuotta. Aluksi tavoitteellisen kilpaurheiluharrastuksen myötä painoni laski normaalista reilusti alipainon puolelle. Tästä seurasi muitakin oireita, kuten palelua, valkosormisuutta, heikotusta jne. Lopulta lähipiirini hankki minulle apua; kävin ravitsemusterapeutilla ja vähän muuallakin juttelemassa. Painotavoite asetettiin ja kävin kontrolleissa siihen asti, kun saavutin tavoitteen. Tähän kului aikaa ehkä puolisen vuotta.
Jo urheilu-urani aikana ahmin aika ajoin, mutta tuolloin rankka harjoittelu ja muuten niukka ravinto pitivät painon liiankin matalana. Pikku hiljaa ahmimiskohtaukset kuitenkin lisääntyivät ja paino nousi, ensin tavoitteeseen ja sitten yli. Välillä syöminen sujui kohtalaisesti ja ahmimisten välillä saattoi mennä viikkokin hyvin. Nyt kuitenkin tänä syksynä tilanne on riistäytynyt käsistä, kun hyviä päiviä on ollut korkeintaan kaksi peräkkäin. Lääkärikäynti paljastikin karun totuuden : kuukaudessa oli tullu 5 kg lisää painoa. Pienellä ihmisellä painonnousu (yhteensä noin 15kg ) tuntuu ja näkyy aikalailla. Olen silti vielä juuri ja juuri normaalipainoinen (7kg yli ammattilaisen asettaman tavoitteen)
Mikä sitten on ahmimista? Omalla kohdallani se tarkoittaa syömistä, joka ei tunnu olevan omassa hallinnassa ja jossa määrät ovat tavallista suurempia. Sokeri- tai rasvapitoiset herkut eivät siis sinänsä ole mikään hirviö, vaan se määrä ja etenkin tapa syödä. Ahmimistilanteessa olen valmis tekemään melkein mitä vaan tietyn herkun saamiseksi. Olen syönyt muiden ruokia salaa, lähtenyt kiertämään kaikki lähikaupat vuoron perään, kävellyt pitkiäkin matkoja baari-illan jälkeen löytääkseni 24h -kaupan keskellä yötä... Olen jopa alentunut syömään puhdasta sokeria tai tekemään pullataikinaa vain syödäkseni sitä raakana. Pakastekorvapuustipussi menee sellaisenaan kypsentämättä, samoin puoli kiloa kaakaojauhoa. Tässä siis joitain esimerkkejä siitä, kuinka tiukan paikan tullen suuhun voi laittaa melkein mitä vaan makeaa. Tällainen pakonomainen käyttäytyminen tekee syömisestä mielestäni ahmimista. Toki määristäkin voi puhua : esimerkiksi erään päivän kerta-annos sisälsi 700g suklaata, 2 pussia minikorvapuusteja, kolme keksipakettia, pari jäätelöä ja muutaman lihapiirakan. Ja tämä kaikki siis perusruuan päälle. Ei mitään järkeä, mutta tämähän onkin tunneasia.
Tarvitsen siis apua. Ja sitä olen hakenutkin. Lääkäri- ja muita aikoja on varattu niin että parin viikon päästä en muuta teekään kun ravaan niissä! Mutta kuitenkin kaikki lähtee itsestä. Siksi koitan sinnikkäästi päästä näistä ajatuksista vähitellen eroon. Kuten arvata saattaa, olo on aika kamala fyysisesti. Henkisestikin toki vaikka koitankin ajatella positiivisesti. Yleensä päiväni menevät niin, että aamulla en kerta kaikkiaan pysty syömään edellisen illan takia. Siitä seuraa tietenkin ahmiminen illalla. Tiedän kyllä, että säännöllisyys auttaisi, mutta milloin sen voi aloittaa jos joka aamu on mahdoton olo eikä mitään todella mahdu?
Tekisi mieli kirjoittaa lisää, mutta eihän tätäkään romaania varmaan jaksa lukea! No mutta ainakin saan tästä itse jotain vaikkei kukaan muu lukisikaan. Tästä eteenpäin aion todennäköisesti kirjoittaa päivän tuntemuksista ja tekemisistä (onnistumisista ja haasteista) esimerkkien avulla. Useammin tai harvemmin, sitä en vielä osaa sanoa. Toivottavasti tulevista teksteissä on kuitenkin positiivista luettavaa ja blogistani ei tulekaan morkkispäivien pelkkää morkkispäivien tilitystä .
Onnistumisen iloa odotellessa... :)