Tämä kirjoitus ei sitten millään tavalla liity juomiseen, vaikka otsikosta voisi niin ymmärtää.
Nyt tuntuu vaan suoraan sanottuna hyvältä. Olen tehnyt tänään jotain ennenkuulumatonta, nimittäin säästänyt osan suklaalevystä! Sain päivällä kauppareissulla loistoidean : ostaisin suklaalevyn ja jakaisin sen kahdeksaan osaan (Fazerin sinisessä on kahdeksan riviä) ja söisin luvan kanssa yhden osan joka päivä. Hyvä on, kuulostaa tekosyyltä syödä taas herkkuja ja antaa mopon karata. Mutta kun näin ei käynyt! Ainakaan vielä.
Ei se ehkä mennyt ihan niin kuin elokuvissa, sillä söin kerralla kolmen päivän annoksen, mutta jo se, että jotain jäi kaappiin, tuntuu kummalliselta. Voinko todella onnistua jättämään suklaata syömättä, kun sitä olisi saatavilla? Päivä ei tietenkään ole vielä ohi, mutta pitkällä kuitenkin. Peliä ei ole menetetty vielä!
Toinen positiivinen asia oli se, että pystyin käymään kaksi kertaa kaupassa ostamatta mieletöntä määrää herkkuja. Toinen kerta oli oikeastaan turhaa tulella leikkimistä, en siis oikeasti tarvinnut mitään, mutta ruokakaupassa käynti on minulle mieluinen rituaali, jos vaikka keksisi jonkun hyvän tekosyyn ostaa jotain hyvää.. Otin siis ison riskin poiketessani kotimatkalla lähikauppaan. Mukaan tarttui kieltämättä vähän makeaa, mutta en pidä sokerittomia pastilleja ja pientä jäätelöpakettia mitenkään epäonnistumisena, varsinkaan kun jäätelö meni suoraan pakkaseen odottamaan sopivaa nautintahetkeä :)
Tämähän kuulostaa melko terveeltä, eikö? No joo, ehkä tilanne on liian hyvä ollakseen totta mutta parempi näin. Tiedän, ettei tällaista häiriötä selätetä noin vain yhdessä yössä tai päivässä, mutta nautinpa nyt kuitenkin tästä onnistumisen tunteesta kun kerran voin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti