Olen kokeillut vaikka mitä keinoja syömisen parantamiseksi. Totaalikieltäytyminen herkuista, vähähiilihydraattinen ruokavalio, karkkilakko, jokapäiväinen herkuttelu, pelkällä sokerilla eläminen jne. Näistä viimeisimpänä söin pelkkää sokeria. Siis aamupalaksi suklaata, lounaaksi karkkeja ja suklaata, välipalaksi suklaata ja illalla juustoa (jotain oikeaakin ruokaa siis, rasvaisena toki!) ja korvapuusteja. Tästä tuli yllättävän hyvä olo! Energiaa oli vaikka muille jakaa eikä maha ollut täynnä kun sokeristahan ei paljon vatsantäytettä jää. Tiedän ettei tämä ole järkevä keino, mutta kokeilu lähti ajatuksesta, että kiellot lisäävät himoja. Käänsin sen niin, että ilman kieltoja herkkuja ei enää tekisi juuri mieli. No, ei se sitten ihan toiminut.
Ai niin, eksyin vähän sivuraiteelle. Tarkoitus oli kertoa tästä päivästä. Aloitin eilen vaihteeksi herkkulakon. En keksinyt tätä itse, vaan läheinen henkilö piti sitä hyvänä ideana, kun kerran jokapäiväinen herkuttelu ei vielä onnistu kohtuuden rajoissa. Eilen se sujui, tänään lipsuin jo vähän. En nyt laita tarkkoja tietoja, ettei minua tunnisteta, mutta herkuista tuli kuutisensataa kilokaloria. Ei siis juuri mitään! Syöminen kuitenkin sijoittui pääosin iltaan kun en pystynyt aamulla syömään.
En oikein tiedä pitäisikö olla tyytyväinen vai ei. Järjellä ajateltuna pitäisi, koska tänään olen syönyt varmaan korkeintaan kaksi kymmenesosaa omasta "normaalimäärästäni". Liioittelematta tämä normaali lienee lähellä 10000 kilokaloria. En tosin laske tarkasti, mutta jonkinlainen näppituntuma on iskostunut aika tiivisti mieleen (suklaalevy= n.1000kcal jne)
Jotenkin vaan harmittaa, kun tavallaan lupasin olla syömättä herkkuja ja niitä kuitenkin söin. En oikeastaan uskalla kertoa tästä, koska lähipiirini koittaa kovasti auttaa minua asian kanssa ja ei tunnu reilulta jos en itse pysty ottamaan neuvoja vastaan. Yleensä olen kertonut täysin rehellisesti mitä ja minkä verran olen syönyt, mutta kokemuksesta olen oppinut, etteivät muut enää ota näitä repsahduksia ärsyyntymättä vastaan. Yksi viimeisimmistä kommenteista olikin "Miksi helvetissä sinä sitten syöt niitä ja valitat?" Selitäpä siinä sitten, että todellakin yritän, mutta joku tekijä mielen sisällä sanoo vastaan. Syöminen on vaan jotain taivaallista!
Tänään on kuitenkin ollut ihan hyvä päivä, ainakin haluaisin ajatella niin. Olen saanut jotain tehtyäkin, jopa pari koulujuttua! Kunpa saisinkin nämä muut "mielihyvänlähteet" syömisen rinnalle ja ohi... Olen listannutkin elämäni hyviä asioita, mutta jotenkin syöminen vaan tuntuu kaikista rakkaimmalta ja himottavimmalta. Rakastan sitä tunnetta, kun olo on sen verran parantunut, että mahaan mahtuu syötävää ja ostan juuri niitä herkkuja mitä sattuu tekemään mieli. Ja niin paljon kun tekee mieli! Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla. Huh. Kumma juttu, että ajatuskin pienestä herkkupalasta ahdistaa. On vaan pakko saada kaikki tai ainakin niin paljon ettei pysty enää liikkumaan.... Jos ei tätä mahdollisuutta ole, olen mieluummin ilman.
Huomasin kuitenkin nyt yhden asian: minun EI tee mieli syödä tai ahmia enää tänään! Aika kiva tunne tämäkin. Näitä kun saisi useamman niin eiköhän terve ruokasuhde odota jossain nurkan takana :) Jaksan aina uskoa niin.
Summa summarum: Tämä päivä ei ollut paras mahdollinen. Kuitenkin positiivisesti ajateltuna huominen voi olla helpompi tällaisen päivän jälkeen kuin jos olisin pitänyt niukan paastopäivän. Niitä tosin en ole pystynyt pitämään enää pitkään aikaan muutenkaan. Mutta ei tarvitsekaan. Tavoitteenahan tässä on pikku hiljaa opetella säännöllistä, tasaista ruokarytmiä. "Kaikki tai ei mitään" - periaate on koettu ja äärimmäisen huonoksi (vaikkakin vielä niin houkuttelevaksi) havaittu.
Näillä eväillä nukkumaan (ei jääkaapin kautta!) ja kohti seuraavaa päivää! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti