Onneksi valitsin blogini otsikoksi juuri tämän. Ahmin -sanan voi nimittäin ymmärtää sekä preesensinä että imperfektinä. Enpä tullut tätä ajatelleeksi aloittaessani!
Nyt nimittäin on päässyt käymään sillä tavalla, etten ole ahminut maanantain jälkeen.. Nyt on lauantai-ilta eikä tänään enää ole vaaraa lipsua, kun pesin jo hampaatkin :) Olo paranee koko ajan, ja syöminen tuntuu vähäpätöisemmältä asialta kuin ennen. Olen pystynyt keskittymään muihin tekemisiin : tänään olen mm. tiskannut, vienyt jätteitä keräykseen, lakaissut lattioita, vaihtanut sulakkeen, pakannut huomista matkaa varten, laittanut ruokaa (myös huomiset eväät!) , valmistellut työjuttuja... mitähän vielä? Syönytkin olen, totta kai, mutta vain oikeaa ruokaa. Olisin sallinut itselleni herkkujakin, mutta kuinka ollakaan 5-6 aterian lisäksi en tarvinnut mitään. Paitsi iltapalaherkuksi jogurttia kaakaojauheella ja tyrnimarjoilla, mutta sehän on melkein terveellistä ;)
Ihan epätodellinen olo, kun menee niin hyvin. Odotan huomista matkaa innolla, entisessä elämässä olisin potenut ruokakrapulaa kuten aina ennen vähänkään erikoisempia tapahtumia. Silloin en pystynyt nauttimaan kavereiden seurasta tai hauskoista matkoista samalla tavalla. Odotin niitä kyllä, mutta jotenkin onnistuin aina viime hetkellä ahmimaan itselleni kauhean olon ja näin pilasin tulevan tapahtuman. Nyt näin ei ole, ja huomisesta tulee nautinnollinen, hyvällä tavalla rankka, ja antoisa koulutuspäivä :)
Tarkoitukseni ei ole kehuskella näillä onnistumisilla vaan enemmänkin kannustaa muita samanlaisiin kokemuksiin. Tästä häiriöstä paraneminen kun näyttää olevan mahdollista pahojenkin ongelmien jälkeen :) Kuvailemalla rehellisen innokkaasti tätä oloa toivottavasti saan tartutettua positiivisuutta ja intoa muille samassa tilanteessa olleille.
Ahmin (joskus ennen), siis olen.
Hienoa! :)
VastaaPoista