Tilitystä

Huhhuh. Ei näin. EI NÄIN!

Huonostihan siinä kävi. Eilen tuli yllättävä herkkuannos, kun minulle tarjottiin jäätelöä. No, siihenhän minulla oli jälkiruokaa omassa kaapissa odottamassa.. Suklaalevy meni, samoin ostamani jäätelöpaketti. Lisäksi aimo annos ruokaa.

Tämää päiväkin alkoi mukavasti: kävelin kouluun ja ostin matkalla 200g levyn pähkinä-rusinasuklaata. Söin sen kävellessä ja koululla ostin lisää. Yhden tunnin pystyin luennolla olemaan syömättä, mutta siitä marssin suoraan kanttiiniin ja ostin vaihteeksi suklaata. Tämä kuulostaa ihan tyhmältä ja sitä se onkin, mutta ehkä joku muu syömishäiriöinen tunnistaa ristiriitaisen tilanteen, jossa järki ja tunne ovat eri mieltä. Totta kai tiesin, ettei kannattaisi ostaa suklaata aamupalaksi eikä varsinkaan enää sen jälkeen lisää. Siinä tilanteessa vaakakuppi kuitenkin painuu tunteen sanelemaan suuntaan. Tähän pitäisi saada muutos. Teoriassa osaan, käytännössä en. Apukeinoja näiden tilanteiden varalle otetaan vastaan ja jos itse keksin jonkun, laitan sen kyllä tännekin jakoon!

Koulun jälkeen kävelin kotiin - kaupan kautta. Mukaan tarttui vielä kaksi 200 gramman levyä. Ekan söin kahdessa minuutissa ja toisen ostin "säästöön". Sain nimittäin eilen jotain ihmeellistä mielihyvää siitä, kun pystyin pitämään osaa suklaaleystä hetken kaapissa koskemattomana. Yritän sitä edelleen, jospa se tällä kertaa säilyisi vähän pidempään. Tai sitten tämäkin on itsensä huijaamista...Tuossa se nyt silti on vieressä, enkä aio siihen nyt koskea.

Nyt pelkkä ajatuskin suklaasta etoo. Syötynä siis 600 grammaa tänään ja kello ei ole kolmeakaan vielä. Ei kiva. Tästä pitäisi vaan nyt jotenkin päästä taas yli. Oikeaa ruokaa en ole juuri syönyt enkä nyt pystykään ennen treenejä. Muuten tulee jotain ulos harjoituksessa enkä halua sitä kanssaliikkujienkaan kannalta. Yksi positiivinen asia muuten on unohtunut mainita : en ole ikinä oksentanut ahmimisen kompensoimiseksi ja siitä olen ylpeä.

Nyt kieltämättä harmittaa aika paljon. Tuntuu, etten mitenkään voi päästä energiatasapainoon, kun aina menee yli. Jos syön tänään illalla ja huomenna normaalisti (mitä se sitten ikinä onkaan) olen silti plussan puolella. Jos syön aina moninkertaisesti energiankulutukseeni nähden, paino jatkaa nousuaan. Sitä en enää kestä. Enkä myöskään sitä, etten saisi enää herkkuja. Tunnen olevani umpikujassa nyt. Tämä kierre olisi siis saatava katki mahdollisimman pian. Apua kaivataan. Kumpa olisi nyt joku jolle puhua tuntemuksista ilman että tarvitsee pelätä suuttumista tai syyllistämistä.

Kiitos ja anteeksi negatiivissävytteinen tilitykseni.