maanantai 21. marraskuuta 2011

Ilo se on pienikin ilo

Laitanpa vielä toisen tekstin, jotta saan vaihtoehtotekemistä syömiselle.

Taisin mainitakin aiemmin, että olen listannut elämäni positiivisia asioita pariinkin kertaan. Niitä riittää, ja siksi en ymmärräkään tämän häiriön laukaisijaa. Alla nyt laatimani lista, sekä isoja että pienempiä ilon aiheita. Lisänä jotain kommentteja.

- perhe

- pari ystävää (näen ihan liian harvoin, useimmiten syynä ahmiminen, joka lamauttaa yleisesti ja toisekseen vaatteet eivät enää mahdu päälle eikä ulos siksi voi lähteä)

 - työkaverit (voisin jutella heidän kanssaan vaikka miten kauan niitä näitä , tunne ei vaan taida olla molemminpuolista)

- aivan ihana työ (tämä on ihana asia ja antaa jotain ryhtiä muutamana päivänä viikossa)


- mukava kämppis

- rento opiskelurytmi (liiankin rento, mutta olisi siinä hyviäkin puolia, jos käyttäisi ajan johonkin muuhun kuin syömiseen)

- kohtuullinen rahatilanne (haittana se, että on varaa ostaa syötävää)




Ja vielä syömisen vaihtoehtotekemisiä:

- ryhmäliikunta (tätä en vaihtaisi mistään hinnasta ; tekee hyvää ruumiille ja mielelle)

- ulkoilu (vaarana kaupat)

- kavereiden näkeminen (kun olisikin niitä, joiden kanssa voisi vaan olla)

- facebook-chattailu (valitettavasti korvaa usein kasvotusten puhumisen, mutta parempi niin kuin tämä ainainen yksinpuhelu)

- lempi televisiosarja (tämän kun muistaisin ahmimisen partaalla, jaksoja löytyy netistä )

- pääsykokeeseen valmistautuminen

- saunominen (Tällä hetkellä ällöttää kun näkee oman kehon ilman vaatteita...)

- shoppailu (Ei tee oikein mieli jatkuvasti ostaa isompia ja isompia vaatteita --> ostan siis aina lisää ruokaa)

-siivoaminen

- pyykinpesu

- keskustelupalstojen ja blogien lukeminen (uusi tuttavuus minulle tämä nettikeskustelu)

- kuntosalilla käynti

- nukkuminen

- päiväkirjan / blogin kirjoittaminen (ajatusten laittaminen paperille tuntuu tällä hetkellä erityisen hyvältä)


- veden juominen (unohtuu yleensä ja kun on syönyt liikaa, vettä ei enää mahdu... )

Siinä joitakin. Niin kuin kommenteista näkyy, en tällä hetkellä oikein pysty näistä iloista nauttimaan. Mutta periaattessa tavallisen hyvän elämän elementit ovat olemassa.

3 kommenttia:

  1. Voih, tunnistan itseni niin näistä teksteistä! Itsehän kärsin ahmimishäiriöstä monen monta vuotta ja tuloksena oli n. 15kg lihomista alle vuodessa. Ei hyvä. Syömistottumukseni eivät vieläkään ole aivan normaalit, vaikkei joka päiväistä ahmimista enää esiinnykään. Mutta kun menee yli niin sitten todellakin menee...ja itseinho on seurana loppuillan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi Kiki! Kuulisin mielelläni, miten olet saanut asiat parempaan kuntoon. Minullakin on se 15 kg tullut ja kovaa vauhtia tulossa lisää. En haluaisi antaa painon nousta yli normaalirajojen. Tähän on varmasti löydettävissä ratkaisu ennemmin tai myöhemmin...

    VastaaPoista
  3. Oikeastaan olenkin juuri kirjoittamassa siitä omaan blogiini, joten jos kiinnostaa tutustua, niin lue ihmeessä!

    http://road-tomylife.blogspot.com/

    tietysti, jos blogin lukeminen ei innosta, niin kerron mielelläni ihan vaikka tähän kommentiboxiinkin! :)

    VastaaPoista