Huomentapäivää! Kirjoitan nyt jälkikäteen jotain eilisestä.
Tein sen taas! Onnistuin monessakin asiassa. Ostin jopa pienen pussillisen jogurttilakuja! Siis alle 150g.... Ja se riitti ; enempää ei olisi tehnyt mieli. Jos kuitenkin olisin ostanut enemmän tai käynyt uudestaan kaupassa, olisin varmasti syönyt liikaa miettimättä tarvitsenko sitä oikeasti. Tunne oli aika epätodellinen : karkit maistuivat jopa liiankin makeilta :) No, ehkä vähän liioittelen, sillä olivathan ne uskomattoman hyviä lopulta. Pidän tätä kuitenkin onnistumisena ja yhtenä paranemisen merkkinä. Ei karkkipussin ostaminen aina välttämättä tarkoita katastrofia :)
Muutenkin päivä oli pääasiassa hyvä. Sain tehdä parikin työkeikkaa - siis sitä, mistä todella pidän. Liikuntaakin tuli reilust. Lisäksi söin hyvällä omallatunnolla monipuolisesti eri ruokia. Ehkä vähän liiankin paljon, jos tarkkoja ollaan, mutta enhän minä täydellisyyttä tavoittelekaan. Makean osuus oli kuitenkin häviävän pieni oikeaan ruokaan nähden, editystystä!
Tänä aamuna oli silti vielä aika turvonnut olo, mutta uskon sen tasoittuvan ajan kanssa. Ahmimiskierre on ollut elimistölle varmasti kova rasite enkä yhtään ihmettele, jos toipuminen kestää.. Kärsivällisyyttähän tässä treenataan myös - pikku hiljaa ;)
Kuulostaa todella hyvältä! Tuo kärsivällisyys on juuri se mitä tällaisesta paraneminen vaatii. Jatka samaan malliin ja näytä meille muillekin kuinka tästä noustaan. Ajatuksesi tuntuvat erittäin fiksuilta, ei mitään itsensä kituuttamista vaan normaalin, terveen elämän opettelua :)
VastaaPoista