Päätinpä aloittaa bloggaamisen. En tiedä vielä tarkalleen miten tämä toimii, mutta tekemällä oppii.
Blogini ideana on kirjoittaa syömishäiriöajatuksia näkyviin oman ja mahdollisesti muiden samojen asioiden kanssa kamppailevien paranemisen tueksi. Ajattelin, että näin saan asioita selvitettyä paremmin kuin pelkästään itsekseni mietiskelemällä.
Kerron ensin jotain taustatietoja, jotta lukijatkin pääsevät vähän jyvälle tilanteestani. Kerron matkan varrella sitten lisää, koska koko elämäntarinaa tuskin moni jaksaa lukea...
Olen opiskelijanuorukainen, jolla on ollut ongelmia syömisen kanssa 3-4 vuotta. Aluksi tavoitteellisen kilpaurheiluharrastuksen myötä painoni laski normaalista reilusti alipainon puolelle. Tästä seurasi muitakin oireita, kuten palelua, valkosormisuutta, heikotusta jne. Lopulta lähipiirini hankki minulle apua; kävin ravitsemusterapeutilla ja vähän muuallakin juttelemassa. Painotavoite asetettiin ja kävin kontrolleissa siihen asti, kun saavutin tavoitteen. Tähän kului aikaa ehkä puolisen vuotta.
Jo urheilu-urani aikana ahmin aika ajoin, mutta tuolloin rankka harjoittelu ja muuten niukka ravinto pitivät painon liiankin matalana. Pikku hiljaa ahmimiskohtaukset kuitenkin lisääntyivät ja paino nousi, ensin tavoitteeseen ja sitten yli. Välillä syöminen sujui kohtalaisesti ja ahmimisten välillä saattoi mennä viikkokin hyvin. Nyt kuitenkin tänä syksynä tilanne on riistäytynyt käsistä, kun hyviä päiviä on ollut korkeintaan kaksi peräkkäin. Lääkärikäynti paljastikin karun totuuden : kuukaudessa oli tullu 5 kg lisää painoa. Pienellä ihmisellä painonnousu (yhteensä noin 15kg ) tuntuu ja näkyy aikalailla. Olen silti vielä juuri ja juuri normaalipainoinen (7kg yli ammattilaisen asettaman tavoitteen)
Mikä sitten on ahmimista? Omalla kohdallani se tarkoittaa syömistä, joka ei tunnu olevan omassa hallinnassa ja jossa määrät ovat tavallista suurempia. Sokeri- tai rasvapitoiset herkut eivät siis sinänsä ole mikään hirviö, vaan se määrä ja etenkin tapa syödä. Ahmimistilanteessa olen valmis tekemään melkein mitä vaan tietyn herkun saamiseksi. Olen syönyt muiden ruokia salaa, lähtenyt kiertämään kaikki lähikaupat vuoron perään, kävellyt pitkiäkin matkoja baari-illan jälkeen löytääkseni 24h -kaupan keskellä yötä... Olen jopa alentunut syömään puhdasta sokeria tai tekemään pullataikinaa vain syödäkseni sitä raakana. Pakastekorvapuustipussi menee sellaisenaan kypsentämättä, samoin puoli kiloa kaakaojauhoa. Tässä siis joitain esimerkkejä siitä, kuinka tiukan paikan tullen suuhun voi laittaa melkein mitä vaan makeaa. Tällainen pakonomainen käyttäytyminen tekee syömisestä mielestäni ahmimista. Toki määristäkin voi puhua : esimerkiksi erään päivän kerta-annos sisälsi 700g suklaata, 2 pussia minikorvapuusteja, kolme keksipakettia, pari jäätelöä ja muutaman lihapiirakan. Ja tämä kaikki siis perusruuan päälle. Ei mitään järkeä, mutta tämähän onkin tunneasia.
Tarvitsen siis apua. Ja sitä olen hakenutkin. Lääkäri- ja muita aikoja on varattu niin että parin viikon päästä en muuta teekään kun ravaan niissä! Mutta kuitenkin kaikki lähtee itsestä. Siksi koitan sinnikkäästi päästä näistä ajatuksista vähitellen eroon. Kuten arvata saattaa, olo on aika kamala fyysisesti. Henkisestikin toki vaikka koitankin ajatella positiivisesti. Yleensä päiväni menevät niin, että aamulla en kerta kaikkiaan pysty syömään edellisen illan takia. Siitä seuraa tietenkin ahmiminen illalla. Tiedän kyllä, että säännöllisyys auttaisi, mutta milloin sen voi aloittaa jos joka aamu on mahdoton olo eikä mitään todella mahdu?
Tekisi mieli kirjoittaa lisää, mutta eihän tätäkään romaania varmaan jaksa lukea! No mutta ainakin saan tästä itse jotain vaikkei kukaan muu lukisikaan. Tästä eteenpäin aion todennäköisesti kirjoittaa päivän tuntemuksista ja tekemisistä (onnistumisista ja haasteista) esimerkkien avulla. Useammin tai harvemmin, sitä en vielä osaa sanoa. Toivottavasti tulevista teksteissä on kuitenkin positiivista luettavaa ja blogistani ei tulekaan morkkispäivien pelkkää morkkispäivien tilitystä .
Onnistumisen iloa odotellessa... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti