Kysymys 13

Edellisestä tekstistä on sen verran aikaa, etten ala muistella koko joulunseutua (onnistumisineen) ja epäonnistumisineen. Jatkan siis seuraavasta kysymyksestä.

 Päivä 13: Pudotatko painoa terveellisin vai epäterveellisin keinoin?

Pyrin ilman muuta terveellisiin keinoihin, koska paraneminen on tavoitteena. Kysymykseen on taas sikäli vaikea vastata, kun olen tähän asti vain lihonut enkä edes yrittänyt laihduttaa. Nyt, kun kiloja on tullut jo selvästi liikaa (omasta ja muiden mielestä) voin jopa puhua painonpudotuksesta, joka omalla kohdallani tarkoittaisi ainoastaan ns. normiruokavalioon ja -rytmiin palaamista ja sokerin korvaamista kunnon ruualla. Uskon, että muutoksilla, jotka tosin ovat aika radikaaleja huonon lähtötilanteen takia, painokin putoaa ja asettuu omaan normaalipainooni (en tiedä vielä tarkalleen, mitä kilomäärää se tarkoittaa)

Kysymykset 11 ja 12

Päivä 11: Kenen blogi inspiroi sinua kaikkein eniten elämäntapamuutoksessasi ja miksi?

Luen muutamaa syömishäiriöblogia, joiden tekstit ovat kuin suoraan omista ajatuksistani. Olen todella ihmeissäni, miten joku voikaan kirjoittaa niin tarkasti samoista asioista, joita mietin itsekseni - pelottavaa! :D Näistä blogeista saan mitä mainiointa vertaistukea. Lisäksi seuraan liikuntablogeja, koska itsekin rakastan liikuntaa, erityisesti jumppia. On kiva lukea, kuinka muilla menee hyvin ja toisaalta lohdullista huomata, etten ole ainoa syömisen kanssa kamppaileva. Seuraamieni blogien aiheet ovat siis omia kiinnostuksen kohteitani, yllätys yllätys! 

Päivä 12: Mitä syöt yleensä?

Hyvä kysymys (=en osaa vastata!). Syömiseni vaihtelee niin paljon, etten pysty kuvailemaan normaalia syömistäni. Vastaan siis kahden eri ajan perusteella.

Kerron ensin entisestä ruokavaliostani, tai samalla omasta "ihanneruokavaliostani". Se koostuu lähinnä lihasta, kasviksista ja maitotuotteista. Syön paljon kevyttuotteita (ei mikään hyvä juttu sinänsä), mutta lisäksi paljon kunnon lihaa ja hiilareita kasviksista ja hedelmistä. Hedelmiä söin ennen arviolta 1-2kg päivässä, kasviksia ehkä puolet tuosta. Rasvattomia maitotuotteita kului usein litra päivässä (jogurttia ja viiliä). Ihannetilanteessa (ja joskus ennen ahmimista) söin arkisin näin kevyesti ja herkuttelin viikonloppuisin melko huolettomasti.

Pikku hiljaa tämä siirtyi hallitsemattomampaan suuntaan ja tällä hetkellä syön enää pelkkiä herkkuja. Nyt olen syönyt kahtena päivänä oikeaa ruokaa melko normaalisti, ja herkkuja siihen päälle. Ehkä herkut näin jäävät vähemmälle ajan kanssa... Tavoitteenani on todellakin päästä oikeaan ruokarytmiin ja lautasmalliin pikku hiljaa. Sain eilen kuulla, että paastoverensokeriarvoni on korkea. Sen siitä saa kun todella elää suklaalla. Tämä oli kai viimeinen varoitus siitä, että on aika palata kohti normaalimpaa ruokavaliota.  Ennen ajattelin, että haitat ovat vain kosmeettisia ja ohimeneviä ähkyjä. Nyt on kuitenkin todistettu, että terveys alkaa pitkälläkin aikavälillä olla uhattuna. En haluaisi kakkostyypin diabetesta alle kaksikymmpisenä.

Tällaista tänään. Nyt onkin hyvä syödä jouluherkkuja ja pelätä samalla, että elämäni rakkaus - sokeri - koko ajan saastutttaa kehoani sisältä ja viettelee minua metabolisen oireyhtymän valtakuntaan.

Kysymys 9

Päivä 10: Mistä asiasta on ollut kaikkein vaikeinta luopua painon pudottamisen vuoksi?

Sovellettu vastaus jälleen, koska en pudota painoa. Säännöllisten, terveellisempien elämäntapojen löytäminen ja käyttäminen kuitenkin muistuttaa osin laihduttamisen aloittamista. 

Jos söisin virallisterveellisesti, joutuisin luopumaan oikeastaan kaikesta, mitä nykyään syön. Ennen perusruokavalioni oli ihan kunnossa, ; söin paljon kasviksia, lihaa ja vältin turhia nopeita hiilihydraatteja. Rakastin hedelmiä, joita söin jopa liikaa ja kevyitä maitotuotteitakin kului paljon! Tällä hetkellä, kun elän pelkällä sokerilla (niin kamalalta kuin se kuulostaakin) joudun siis tekemään valtavan remontin päästäkseni edes lähelle ns. normaalia syömistä. Esimerkkinä mainittakoon suklaa, jonka kulutusta pitäisi vähentää n. 300g  päivässä. No joo, en onneksi ihan päivittäin syö tuota määrää suklaata, vaan myös muita sokeri- ja rasvapitoisia herkkuja.

Toisaalta ei pitäisi puhua luopumisesta, koska saanhan paljon hyvää tilalle. Pidän oikeasta ruuasta (tai siis pidin ennen kuin sokeri vei voiton) ja nautin itsetehdystä kotiruuasta. Tykkään myös itse laittaa ruokaa, josta saan tehdä juuri sellaista, mitä itse rakastan :) Siinä huomaamatta saisin ravintoaineita ja hyvän olon. 

Ai niin, se kysymys! Vaikeinta on todellakin luopua sokeriherkuista, erityisesti suklaasta, ballerina-kekseistä ja jogurttipähkinöistä. En kuitenkaan joudu jättämään niitä kokonaan, joten luopuminen on turhan lopullinen ilmaisu. Tavoitehan on päästä sellaiseen tasapainoon, jossa pystyn syömään ja nauttimaan pienestä inhimillisestä annoksesta juuri näitä omia mieliherkkujani. Se vaihe vaaan tuntuu olevan vielä aika kaukana... 

Kysymys 9

Päivä 9: Onko sinulle kommentoitu painostasi ikävään sävyyn?

Eipä oikeastaan ole. Tai on sittenkin; kun olin laiha, ihmiset kyselivät, syönkö mitään kun olen niin laiha. Osittain sen takia olenkin ahminut, koska halusin näyttää muille todella syöväni ja herkuttelevani. Nykyään tosin syön mieluiten salaa.

Nykyistä painoani on myös kommentoitu. Ihmiset eivät meinaa tunnistaa minua samaksi henkilöksi. Moni on kuitenkin kehunut nykyistä, terveemmän näköistä kroppaani. Nyt lihominen on kuitenkin mennyt ja menossa liian pitkälle, joten kohta ei enää hyvällä tahdollakaan ole mitään kehuttavaa. Siispä pitää taas koittaa ryhdistäytyä! Ei kuitenkaan lakkoja tai kieltäytymisiä, niistä kun on melko huonoja kokemuksia...

On se kumma, kun ei koskaan voi olla tyytyväinen kehoonsa. Laihana olin itse tyytyväinen (olin tosin oikeasti liian laiha enkä halua palata siihen enää ikinä!) mutta muiden kommentit ärsyttivät. Nykyään olen itse tyytymätön ja muut kehuvat :D Ehkä vielä joskus olen kaikkien mielestä sopiva !

Kysymys 8

Päivä 8: Millaista liikuntaa harrastat ja miten usein?

Tällä hetkellä rakkain liikuntaharrastukseni on ryhmäliikunta, erityisesti Les Mills -tunnit. Käyn erilaisissa jumpissa lähes päivittäin lepopäiviä kuitenkaan unohtamatta. Oikeastaan en nykyään treenaa muuten kuin kuntokeskuksissa. Varsinaisen kuntoilun lisäksi pyöräilen ja kävelen paljon. Aion aloittaa lenkkeilyn, kunhan flunssa on täysin parantunut. Ennen kävin juoksemassa jopa viikoittain, nyttemmin pari kertaa vuodessa.

Olen aina rakastanut liikuntaa ja harrastanut sitä paljon. Vielä pari vuotta sitten kilpailin omassa lajissani SM-tasolla ja siitä ajasta on jäänyt tapa kirjoittaa harjoituspäiväkirjaa. Se on mukava tapa seurata viikoittaisia harjoituskertoja ja -tuntemuksia. Suosittelen! Vanhoja päiväkirjoja lukemalla varmaan huomaisi aika järkyttävän muutoksen ; kilpaurheilijana harjoitusmäärä oli aikamoinen verrattuna nykyiseen. Ei siis mikään ihme, että paino on päässyt nousemaan lopetettuani tavoitteellisen urheilun... Toisaalta painoin urheiluaikana liian vähän, joten nyt yltäisin varmasti parempiin tuloksiin, kun olisi energiaa käytettäväksi tehokkaaseen harjoitteluun. En kuitenkaan halua kilpailla enää. Pidän ryhmäliikunnasta juuri siksi, koska siinä ei tarvitse verrata muihin tai kilpailla missään.

Mainittakoon vielä, että pääsin tänään pitkästä aikaa kunnon hikitunnille! Olo oli ihan hyvä flunssan jälkimainingeissa. Aivan ihana päästä taas nauttimaan tavallisesta, terveestä arkirytmistä. Sain tänään koulussakin tavallista enemmän aikaiseksi :) Poikkeuksellisen tästä maanantaista tekee myös se, etten ole syönyt tänään yhtään sokeria! Ensimmäinen herkuton päivä varmaan kuukauteen! Tuli vaan sellainen olo, että miksen voisi olla päivän ilman suklaata tai jogurttipähkinöitä. Päätin kokeilla, ja hyvin meni. En edes kaivannut herkkuja missän vaiheessa, kun koko ajan oli jotain muuta tekemistä tai ajateltavaa. Ehkäpä toistan kokeen huomenna... No, en lupaa mitään, kiellot kun tunnetusti lisäävät himoja  ;)

Kysymys 7

Päivä 7: Tietävätkö vanhempasi, että yrität parantua syömishäiriöstä? Miten he suhtautuvat asiaan?

Muokkasin  kysymystä itselleni sopivammaksi, sillä alkuperäinen 7. kysymys liittyi painonpudotukseen.

Vanhempani todellakin tietävät asiasta! Väitänpä ettei tästä salailemalla voisi parantua. Puhuminen nimittäin todella auttaa, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Perheen lisäksi asiasta tietävät lähimmät ystäväni. Oikeastaan minun on melko helppo puhua syömishäiriöstäni, kun olen pohtinut asioita niin kauan itsekseni. Paranemismotivaatio on todella suuri, joten sen sijaan, että häpeäisin puhua läheisilleni, käytän tukiverkkoani hyväksi aina kun voin. Nyt jopa tuntuu, että pitäisi rajoittaa puhumista etteivät muut ärsyynny "valittamisestani". Tykkään kuitenkin puhua asioista - nimenomaan perheenjäsenten ja ystävien kanssa - en niinkään ammattihenkilöiden. On ihanaa, kun joku vaan kuuntelee ja on läsnä.

Kaikki, joille olen ongelmistani puhunut, ovat suhtautuneet ymmärtäväisesti. En ole saanut yhtään torjuvaa vastaanottoa. Siitä olen enemmän kuin kiitollinen. Minulla todella on ihmisiä, joille voin avoimesti puhua asiasta kuin asiasta. Eri asia on sitten se, kuinka usein näen tai olen muuten yhteydessä lähipiiriini. Perhettä näen toki lähes päivittäin, mutta ystäviä harvemmin. Mutta onneksi on Facebook :) Jos oikein muistan, kerroin ahmimisestani ensimmäisen kerran ystävälleni juuri netissä. Kuulostaa pelkurimaiselta, mutta näin se vaan meni. Sen jälkeen olen puhunut kasvotusten kaikkien kanssa ja kertonut monelle myös alun perin kasvotusten. Joinakin vaikeina hetkinä, kun olen kaivannut juttuseuraa, olen turvautunut Facebookiin ehkä omia tunteenpurkauksiani peittääkseni. En tykkää itkeä seurassa. Vaikka ehkä sekin tekisi joskus hyvää.

Nyt en kuitenkaan synkistele vaan olen ihan hymyssä suin. Tämä päivä ei mennyt hybvin, ei todellakaan, ja jotenkin meinasin räjähtää alkuillasta, kun ahdistus omasta olosta jaa muodosta nousi pintaan. Nyt kuitenkin suuntaan katseen taas tulevaan : ensi viikolla on paljon hauskaa tekemistä. Päällimmäisenä tulee mieleen liikunta, jota pääsen harrastamaan pitkän flunssatauon jälkeen. Odotan innolla sitä fiilistä, mihin jumppatunnilla pääsee! Huhhuh. Treenin lisäksi luvassa on kavereiden näkemistä, töitä, koulua.. Ai niin, ja JOULU! :)

Ydinkysymys nro 6

Päivä 6: Jos ahmit, miksi teet niin?

Tämän kun tietäisi, olisi varmaan aika helppo lopettaa! Harva ahmija kuitenkaan voi sanoa : "Ahmin siksi, koska [joukko vakuuttavia argumentteja]. Eihän ahmiminen silloin olisi ongelma, vaan pikemminkin oma järkisyin perusteltu toimintatapa. Ahmimishäiriössä mieli ei kuitenkaan toimi järjen mukaan.

Jos minulta ahmimiskohtauksen aikana kysyttäisiin, miksi jatkan syömistä, sopertaisin varmaan vastaukseksi jotain tämäntyyppistä: "En pysty nyt ajattelemaan mitään muuta, älä vaan yritä estää minua jatkamasta! Ruoka on ainut ja ihanin asia maailmassa!"

Ja todellakin, siinä tilanteessa kaikki ajatukset menevät sen miettimiseen, mistä saisi nopeiten, eniten ja makeinta. Ajatuskin pienestä herkkumäärästä ahdistaa, on pakko saada kaikki! Sen eteen olen joutunut tekemään vaikka mitä, mutta kyllä makeaa tästä maailmasta löytyy, kun osaa taktikoida... Oli yksinäinen hetki miten lyhyt tahansa, harjaantunut syömäri/hakuri ehtii saada haluamansa. Ja paremman (makean) puutteessa muukin syötävä kelpaa.

Se, miksi ahmin, ei siis ole millään lailla järjen asia. Tai oikeastaan onhan sille tiedostamattomiakin syitä. Omalla kohdallani alipaino ja kova treenimäärä saivat elimistön huutamaan ruokaa, ja mahdollisimman energiaapitoista sellaista. Myös epäsäännöllinen syöminen altistaa ahmimiselle, kuten tiedetään. Tästä päästäänkin taas ahmimis-sanaan. Onko se ahmimista, kun normaali terve ihminen syö megapussillisen karkkeja liian kevyen lounaan jälkeen? Tai mässäilee jouluna. Minä en pidä sitä ahmimisena, enkä myöskään syömishäiriöisen isoja herkkumääriä, jos siihen ei liity sitä pakonomaista "maailmassa-ei-ole-mitään-muuta-kuin-minä-ja-sokeri-tämä-päivä-on-pilalla-aloitan-taas-huomenna" -ajatusmallia. Toisin sanoen ähky voi tulla ilman ahmimistakin, jos yksinkertaisesti syö liikaa .Ja tämä ähky minulla on nyt leipomisen takia (pulla- ja piparkakkutaikinat on hyviä!) En siis taaskaan koe ahmineeni, söin vaan tyhmästi. Vaikka pullataikinan hiiva nyt paisuttaa minua fyysisesti, mieli on hyvä :)

Leipomisesta aasinsilta tähän päivään. Meille tulee vieraita, nimittäin parhaat kaverini tulevat pikkujouluilemaan. On aivan ihana tavat pitkästä aikaa koko neljän porukalla! Tietysti välillä tulee pieni varovainen ajatus siitä, kuinka olisin voinut olla syömättä herkkuja ennen vieraiden tuloa, jolloin kaikki olisi maistunut paremmalta. Tehtyä ei saa kuitenkaan tekemättömäksi, ja voinhan syödä vieraiden kanssa vain sen, mikä maistuu hyvältä. Oho, sanoinko minä todella noin? Tai olenhan ennenkin osannut ajatella järkevästi, käytäntö on eri juttu. Joka tapauksessa pysyn edelleen positiivisena ja keskityn kavereiden kanssa olemiseen ja hauskanpitoon :) Flunssakin alkaa olla jo voitettu!

Kysymys 5

Päivä 5: Miksi haluat pudottaa painoa? Teetkö sen itsesi vuoksi?

Joudun taas käyttämään konditionaalia, koska en pudota painoa. Mutta JOS pudottaISIn, niin...

Jos olisin ylipainoinen, haluaisin pudottaa painoa terveyden takia. Kansantaudit ja lyhyt elinikä eivät houkuttele. En kuitenkaan väitä, etten ajattelisi myös ulkonäköä. Sekin olisi  osasyy laihduttamiselle. Mitä väliä ulkonäöllä sitten on? Eihän itseään näe kuitenkaan kuin peilissä ja kuvissa! Siinäpä se juju onkin, väistämättä tulee ajateltua, miltä näyttää muiden silmissä. Tästä päästäänkin lisäkysymykseen: "Teetkö sen itsesi vuoksi?" Vastaus: En pelkästään itseni vuoksi, vaan ajattelen myös muita ja heidän julkisia tai salattuja mielipiteitään. Näin se vaan on. Olen elävä esimerkki siitä, että ihmisillä on paha tapa vertailla itseään muihin ja kuvitella mitä muut itsestä ajattelevat. Yleensä muut ajattelevat todennäköisesti jotain aivan muuta kuin paikalle sattuvan ohikulkijan reidenympärystä!

Kaikkein eniten painonpudotuksessa motivoisi kuitenkin oma olo. Turvotus ja ähky ovat vain esimerkkejä lihavuuden haittapuolista. En kylläkään ole ikinä ollut lihava, joten perustan väitteeni ahmimiskohtauksiin, joiden seurauksena esim. vyötärönympärykseni on hetkellisesti ylittänyt normaalin rajat. Tällöin olo on tukala! Oloon liittyy fysiikan lisäksi myös henkinen puoli. Voisin kuvitella, että lihavana itsetunto olisi helposti huono ja minäkuva negatiivinen. Nykyään kun on oltava mallinmitoissa tai vähintään alipainon rajoilla. Tämäkin paine tulee siis oikeastaan ulkopuolelta. Jokainen voisikin kuvitella itsensä maailman ainoaksi ihmiseksi ja miettiä, olisiko painolla silloin jotain merkitystä. Itse ajattelin ensin, että totta kai haluaisin silloinkin olla laiha. Vai haluaisinko sittenkään? Toisaalta voisin syödä aivan vapaasti mitä tahansa, eikä kukaan huomaisi, jos olisin lihava. Siinäpä pohtimisen aihetta.

Kuten sanottu, en pudota tietoisesti painoa, vaan annan sen asettua luonnolliseen lukemaan Imikä se sitten ikinä onkaan). Siksi vastaukseni viidenteen kysymykseen oli hieman hämärä :D

P.S. Minulla on taas farkut jalassa ja kun ostin tänään liikaa herkkuja, jouduin jättämään pari viimeistä karkkia syömättä.... Tuolla ne odottavat kaapissa! Uutta oppii, vaikka tulihan niitä syötyäkin aika järjetön määrä :P

Mitä ihmettä, minullako farkut?

Pakko kirjoittaa vielä lisää. Pelkkiä vastauksia ilman kysymystä tällä kertaa. Huomasin nimittäin, että sen lisäksi, että laitoin aamulla farkut jalkaan, pidän niitä edelleen kotona ollessani! Mitä ihmeellistä siinä sitten on, ajattelee moni. Minulle se on ihmeellinen asia, koska käytän käytännössä aina college-housuja. Koulussa, töissä, kotona, ulkona.... Ahmimisten aiheuttama turvotus ja ihon arkuus eivät ole antaneet käyttää vähänkään tiukempia vaatteita ilman pahaa oloa. Myös oma lihonut vartalo on ärsyttänyt suunnattomasti, kun sen on saanut huomata juuri liian kireistä vaatteista. Mitä tästä tämänpäiväisestä ihmeestä voimme päätellä? En ole ahminut eilen :) Niin se vaan on.

En itse asiassa tiedä tai muista, olenko ahminut koko viikolla! Syön paljon herkkuja, mutta nyt olen todellakin tainnut päästä eroon niistä tietyistä ajatuksisa, joita tähän häiriöön kuuluu. En koe huonoa omaatuntoa herkuista enkä ajattele, että koko päivä on pilalla pienen sokerimäärän jälkeen ja siksi ahmi koko loppupäivää oksennspisteeseen asti. Tämä tuntuu uskomattomalta. Voin syödä mitä vain ja olla syömättä  mitä vain - ihan niin kuin normaalkit ihmiset. Ruokavalioni ei ole tällä hetkellä kovin hyvä - syön todellakin paljon herkkuja enkä noudata virallisterveellisiä ohjeita. Saan energiaa yli kulutukseni (varsinkin nyt kipeänä kun en liiku) Ennen olisin vaipunut epätoivoon ja päättänyt, että huomenna aloitan taas uuden, TONTONTON - elämän. Nyt en tee niin. Minulla on melko hyvä olo (kylläisyys, olisiko tämä sitä?!) , pidän vapaaehtoisesti farkkuja ja olen syönyt herkkuja tarpeeksi. En kaipaa ahmimista enkä etenkään sitä lamaavaa turvotusta joka vaikeuttaa kaikkea tekemistä seuraavana krapulapäivänä.

Nyt taidan kuitenkin mennä syömään. Ei, en ahmi!! Nyt ei ole sitä vaaraa :) Ja syönnin jälkeen keskityn paranemaan tästä sitkeästä flunssasta...

Kysymykset 3 ja 4

En kirjoittanut eilen, joten nyt saan vastata kahteen kysymykseen, jee !

 Päivä 3: Kenen vartaloa ihailet ja miksi?

Tätäpä en ole tullut ajatelleeksi ikinä. Nyt kun mietin, olen todellakin ihaillut monenlaisia vartaloita tai oikeastaan vartalotyyppejä. Tämänhetkinen ihanne on hoikka, urheilullinen ja terveen näiköinen kroppa. Lihasta pitää olla! En osaa nimetä ketään henkilöä, mutta voin sanoa, että ihannevartaloita löytyy tutuista ihmisistä. Ei mikään ihme, sillä ystäväpiirissäni on paljon urheilijoita ja muutenkin liikunnallista porukkaa. Lehtiä en seuraa niin paljon, että tietäisin, kenen julkkiksen vartalo olisi ihanteellisin. Tuntuu joka tapauksessa hassulta edes miettiä näin, koska missään nimessä en haluaisi kenenkään muun vartaloa, vaikka saisinkin vaihtaa :D Ai niin, yksi vartaloon liittyvä ihanne (lue : kateuden kohde) on se, kuinka jotkut ihmiset pystyvät syömään lähes mitä vaan lihomatta. Näin se vaan on, tiedän eläviä esimerkkejä. Tästä piirteestä olen ja tulen varmaankin aina olemaan katkera! Toisaalta olisin itsekin näillä ruoka- ja herkkumäärillä varmasti sairaalloisen lihava, jos en liikkuisi ja jos olisin kaikkein helpommin lihovaa sorttia :) Siispä olen tyytyväinen näihin geeneihin!

Päivä 4: Mitä pelkäät kaikkein eniten painon pudottamisessa?

Vähän hassu kysymys minulle, kun en koita pudottaa painoa. Vastaan silti, koska eihän kysymyksen asettelu tarkemmin katsottuna pidäkään sisällään oletusta laihduttamisesta.  No joo, mitähän tähän nyt sitten sanoisi? Jos pudottaisin painoa, pelkäisin varmaankin eniten liian yksipuolisesta ravinnosta aiheutuvia puutostiloja. Pienestä määrästä kun on vaikeampi saada monipuolisesti kaikkea tarvittavaa. Etenkin osteoporoosi pelottaisi. Sairauden pelon lisäksi pelkäisin todennäköisesti herkuista luopumista. Sokeri on niin rakas ja uskollinen kaveri, että sen jättäminen olisi kova paikka. Onneksi minun ei tarvitse pudottaa painoa! :)

Kysymys 2

Päivä 2: Oletko tyytyväinen pituuteesi?

Olen aika lyhyt, 162 cm, joten en ole täysin tyytyväinen. Haluaisin olla pidempi. Syynä lähinnä se, että pidempänä voisin painaa enemmän ja näin ollen syödä enemmän. Ei mikään järkisyy, mutta näin se vaan menee. Pidemmät myös mielestäni näyttävät hoikemmilta kuin tällaiset tapit. Toisaalta minulla on lihasta, joten pitkänä olisin varmaan aika kookas ja roteva ! Kuitenkin  kaupassa on vaikea löytää sopivia housuja, kun olen näin lyhyt ja omistan vahvat jalat ja pakarat. Ei voi mitään, pituus (lyhyys) on ja pysyy! Voinhan sentään käyttää niin korkeita kenkiä kuin uskallan, toisin kuin pitkät tytöt  :)

Sitten vähän tämän päivän kuulumisia. Olen ollut nyt viisi päivää flunssassa. En ole päässyt liikkumaan, ja se alkaa jo tuskastuttaa! Nautin liikunnasta ja sen tuomasta olosta niin paljon. Ryhmäliikunta on yksi arkeni tärkeimmistä asioista, ja kun se puuttuu, on vaikea keksiä korvaavaa tekemistä. No, toisaalta pitää nauttia nukkumisesta ja joutenolosta nyt kun siihen on mahdollisuus, jopa pakko! :) Jokohan huomenna uskaltaisin varovasti lähteä liikkeelle?

Kysymys 1

Päivä 1: Tietosi (Ikä / Pituus / Paino / Vyötärö / Lantio / Reisi / Paitakoko / Housukoko / Lähtöpaino / Tavoitepaino)

Tarkkoja tietoja en kaikista asioista julkaise, mutta jotain kuitenkin. 

Ikä: 19 v

Pituus : 162cm

Paino (savolainen vastaus) : 16kg enemmän kuin alimmillaan, 10kg yli oman syömishäiriötä edeltäneen normaalipainon ja ammattilaisen asettaman tavoitteen. BMI vielä normaali

Mitat: Enhän minä mitään ympärysmittoja tiedä! Eikä pahemmin kiinnostakaan.  Isot lihakset on ja se tieto riittää :)

Paitakoko : S

Housukoko : Pituuteen nähden iso, ja siksi käytänkin enää verkkareita. Hyvä on, yhdet farkut mahtuu vielä jotenkin ja niitä käytän harvakseltaan.

Lähtöpaino: Hmmm.. Jos tämä tarkoittaa nyt sitä painoa, jolloin ongelmat alkoivat, arvioisin BMI:n olleen 5 yksikköä vähemmän kuin nyt. Alipainosta siis lähdettiin ja nyt ollaan menossa kovaa vauhtia kohti toista ääripäätä.

Tavoitepaino: EN LAIHDUTA! Tavoite on siis kuin veteen piirretty viiva, jonka uskon löytyvän kunhan syöminen tasapainottuu. En käytä vaakaa, paitsi lääkärissä. Tavoite ei ole mitattavissa numeroin vaan on lähinnä henkinen : hyvinvointi omassa kehossa

Kyselyikä

Tästä lähtien aion päivittää blogia tiettyjen ennalta laadittujen kysymysten avulla. Idean tähän systeemiin sain toisesta blogista (http://sokerilakossa.blogspot.com) ,  jota suosittelen ehdottomasti luettavaksi! Mielenkiintoisia päivityksiä ja vieläpä usein :) Alla oleva kysymyssarja on suora lainaus sieltä. Tarkoitus on siis vastata aina yhteen kysymykseen yhdessä tekstissä. Kysymys herättää ajattelemaan ja johtaa näin toivottavasti muihinkin pohdintoihin. En vielä itsekään tiedä, mitä tästä seuraa ! Kokeillaan...

30 kysymystä:

Päivä 1: Tietosi (Ikä / Pituus / Paino / Vyötärö / Lantio / Reisi / Paitakoko / Housukoko / Lähtöpaino / Tavoitepaino)

Päivä 2: Oletko tyytyväinen pituuteesi?

Päivä 3: Kenen vartaloa ihailet ja miksi?

Päivä 4: Mitä pelkäät kaikkein eniten painon pudottamisessa?

Päivä 5: Miksi haluat pudottaa painoa? Teetkö sen itsesi vuoksi?

Päivä 6: Jos ahmit, miksi teet niin?

Päivä 7: Tietävätkö vanhempasi, että yrität pudottaa painoa? Miten he suhtautuvat asiaan?

Päivä 8: Millaista liikuntaa harrastat ja miten usein?

Päivä 9: Onko sinulle kommentoitu painostasi ikävään sävyyn?

Päivä 10: Mistä asiasta on ollut kaikkein vaikeinta luopua painon pudottamisen vuoksi?

Päivä 11: Kenen blogi inspiroi sinua kaikkein eniten elämäntapamuutoksessasi ja miksi?

Päivä 12: Mitä syöt yleensä?

Päivä 13: Pudotatko painoa terveellisin vai epäterveellisin keinoin?

Päivä 14: Millainen on tavoitekroppasi?

Päivä 15: Oletko kasvissyöjä? Jos olet, onko lihasta luopuminen auttanut sinua painonhallinnassa? Jos et ole, oletko koskaan harkinnut kasvissyöjäksi ryhtymistä?

Päivä 16: Milloin sait ensimmäisen kerran päähäsi pudottaa painoa?

Päivä 17: Lempiruokasi?

Päivä 18: Mikä ruoka on Akilleen kantapääsi?

Päivä 19: Mitä kohtaa kropassasi treenaat mieluiten? Miksi?

Päivä 20: Mitä aerobista liikuntaa harrastat mieluiten?

Päivä 21: Mistä saat parhaita vinkkejä terveellisten elämäntapojen noudattamiseen?

Päivä 22: Kerro viisi parasta puolta itsestäsi!

Päivä 23: Onko median luoma nais-/mieskuva osasyy siihen, miksi haluat pudottaa painoa?

Päivä 24: Milloin huomasit ensimmäisen kerran, että uurastuksesi oli alkanut tuottaa tulosta?

Päivä 25: Miten aiot jatkaa eteenpäin sen jälkeen, kun olet saavuttanut tavoitteesi?

Päivä 26: Mikä motivoi sinua kaikkein eniten saavuttamaan tavoitteesi?

Päivä 27: Miten selviydyt ympärillä olevista houkutuksista (esim. syntymäpäivistä, pikkujouluista)?

Päivä 28: Oletko kokenut vastoinkäymisiä elämäntapamuutoksesi aikana? Miten selvisit esteistä?

Päivä 29: Millainen mies/nainen on mielestäsi kaunis?

Päivä 30: Kerro itsestäsi kymmenen asiaa ja päivitä ensimmäisenä päivänä antamasi tiedot!

Näihin vastailen siis parhaani mukaan. Toki saatan soveltaa niitä hieman itselleni sopivammiksi tarvittaessa.
Kiitos vielä alkuperäiselle tekijälle ideasta ja luvasta käyttää kysymystekniikkaa omassa blogissani!!!

Liikaa kaloreita

Täällä taas. Kirjoittaminen on jäänyt vähän taka-alalle kun on ollut kaikenlaista tekemistä. Tai oikeastaan yksi : syöminen. Ei siis mene ihan putkeen...

Aloin kuitenkin miettiä omaa tämänhetkistä tilannettani ja yleisesti termiä ahmiminen. Tulin pohdinnoissani siihen tulokseen, että en välttämättä ahmi tällä hetkellä. Parempi sana olisi ylensyöminen tai liikasyöminen. Kiloja kertyy ja olo on tukala, mutta en enää osaa edes potea kovin huonoa omaatuntoa syömisistä.

Toisaalta tämä kuulostaa hyvältä. Tosiasiassa tilanne on silti huolestuttava, koska syön nykyään todella epäterveellisesti. Tänäänkään en ole syönyt melkein yhtään oikeaa ruokaa.  Syön  vain sitä, mikä milloinkin maistuu parhaalta, eli mistä saa suurimman nautinnon. Mietin kaupassa, mikä tällä kertaa tuottaisi mahdollisimman paljon nautintoa. Ravintoaineilla ei siinä tapauksessa ole mitään väliä.

Menen siis täysin  himojen perässä. En kuitenkaan niin kamalalla pakonomaisella kiireellä kuin entisissä ahmimiskohtauksissa. Kävelen kauppaan ja siellä kylmänviileästi valitsen, mitä milloinkin ja maksun jälkeen syön hankinnat. Tänään ostin niitä herkkuja, mistä oletin "hyötyväni" mielihyvässä mitattuna eniten. Maku ei kuitenkaan lopulta ollut hyvä, mutta oikeakaan ruoka ei maistunut. Energia- sokeri- ja rasvamäärä oli päivän syömisissä valtava, vitamiinimäärä mitätön. 

Tyylilleni uskollisesti koitan edelleen ajatella positiivisesti. Jospa en olisikaan enää niin "syömishäiriöinen". No joo, ehkä kuitenkin olen. Mutta hoitokeino on sama kuin normilihavuudessa : pitäisi alkaa syödä säännöllisesti, monipuolisesti ja kohtuudella. Niin yksinkertaista, mutta jotenkin kumman vaikeaa. Lääkärikäynti paljasti joka tapauksessa karun totuuden : paino oli taas noussut 3 kg kuukaudessa. Kaukana ei siis enää olla lihavuudestakaan... Nyt siis on taas yritettävä nousta ja jatkaa terveellisemmällä linjalla. Sekin hyvä puoli tässä on, että suurempia energiamääriä en enää oikein pyysty vuorokauden aikana syömään, kun on vaan 24h aikaa. Tämä ääripää on koettu, joten ainoa suunta herkkumäärissä on alaspäin !

Kyllä tämä tästä taas :)

Juhlatunnelmia

Hei taas! En olekaan saanut vähään aikaan kirjoitettua.. On ollut paljon tekemistä ja myös vähän vaihtelevaa menestystä syömisasioissa.

Muutama päivä sitten ote alkoi lipsua: herkkujen määrä lisääntyi, samoin oikean ruuan. Pari päivää meni tosi isoilla määrillä joita en silti laskenut ahmimiseksi. Siitä oli kuitenkin helppo alkaa mennä huonompaan suuntaan. Kaverin lakkiaiset ja pikkujoulut eivät helpottaneet tilannetta, päin vastoin. Oikea ruoka ei enää maistunut vaan teki mieli elää suklaalla ja jogurttipähkinöillä. Ja niin teinkin. Toki söin vähän suolaistakin.

Niin kuin yleensä, juhlaherkut eivät olleet se suurin syömiserä. Söin sen verran kuin muutkin. Mutta siihen pystyin vain hankkimalla etukäteen pahan olon niin, ettei juhlissa enää maistunut makea normaalia enemmän. Aloitin siis aiemmin itse. Ihan kuin alkoholisti - tai ikäiseni opiskelijat ennen baari-iltaa - aloittelin kotona ja matkalla. Suklaata, keksejä, korvapuusteja...

Ei siitä sen enempää. Ne olivat kaksi päivää muiden joukossa (kaksi överipäivää, niin kuin ennen olisin sanonut) . Jätän ne nyt omaan arvoonsa, mutta koska haluan olla rehellinen, kirjoitin niistä jotakin.

Eilisen hyviä asioita : sain olla ihan mahtavassa pikkujouluseurassa, josta nautin enemmän kuin mistään ei-syömisestä pitkään aikaan! Meillä oli avoin ja läheinen tunnelma ja ennen kaikkea naurettiin taas koko vuoden edestä :D vieläkin hymyilyttää kun oli niin hauskaa !

Tänään tsemppi päälle taas ja kohti uusia seikkailuja.