Ydinkysymys nro 6

Päivä 6: Jos ahmit, miksi teet niin?

Tämän kun tietäisi, olisi varmaan aika helppo lopettaa! Harva ahmija kuitenkaan voi sanoa : "Ahmin siksi, koska [joukko vakuuttavia argumentteja]. Eihän ahmiminen silloin olisi ongelma, vaan pikemminkin oma järkisyin perusteltu toimintatapa. Ahmimishäiriössä mieli ei kuitenkaan toimi järjen mukaan.

Jos minulta ahmimiskohtauksen aikana kysyttäisiin, miksi jatkan syömistä, sopertaisin varmaan vastaukseksi jotain tämäntyyppistä: "En pysty nyt ajattelemaan mitään muuta, älä vaan yritä estää minua jatkamasta! Ruoka on ainut ja ihanin asia maailmassa!"

Ja todellakin, siinä tilanteessa kaikki ajatukset menevät sen miettimiseen, mistä saisi nopeiten, eniten ja makeinta. Ajatuskin pienestä herkkumäärästä ahdistaa, on pakko saada kaikki! Sen eteen olen joutunut tekemään vaikka mitä, mutta kyllä makeaa tästä maailmasta löytyy, kun osaa taktikoida... Oli yksinäinen hetki miten lyhyt tahansa, harjaantunut syömäri/hakuri ehtii saada haluamansa. Ja paremman (makean) puutteessa muukin syötävä kelpaa.

Se, miksi ahmin, ei siis ole millään lailla järjen asia. Tai oikeastaan onhan sille tiedostamattomiakin syitä. Omalla kohdallani alipaino ja kova treenimäärä saivat elimistön huutamaan ruokaa, ja mahdollisimman energiaapitoista sellaista. Myös epäsäännöllinen syöminen altistaa ahmimiselle, kuten tiedetään. Tästä päästäänkin taas ahmimis-sanaan. Onko se ahmimista, kun normaali terve ihminen syö megapussillisen karkkeja liian kevyen lounaan jälkeen? Tai mässäilee jouluna. Minä en pidä sitä ahmimisena, enkä myöskään syömishäiriöisen isoja herkkumääriä, jos siihen ei liity sitä pakonomaista "maailmassa-ei-ole-mitään-muuta-kuin-minä-ja-sokeri-tämä-päivä-on-pilalla-aloitan-taas-huomenna" -ajatusmallia. Toisin sanoen ähky voi tulla ilman ahmimistakin, jos yksinkertaisesti syö liikaa .Ja tämä ähky minulla on nyt leipomisen takia (pulla- ja piparkakkutaikinat on hyviä!) En siis taaskaan koe ahmineeni, söin vaan tyhmästi. Vaikka pullataikinan hiiva nyt paisuttaa minua fyysisesti, mieli on hyvä :)

Leipomisesta aasinsilta tähän päivään. Meille tulee vieraita, nimittäin parhaat kaverini tulevat pikkujouluilemaan. On aivan ihana tavat pitkästä aikaa koko neljän porukalla! Tietysti välillä tulee pieni varovainen ajatus siitä, kuinka olisin voinut olla syömättä herkkuja ennen vieraiden tuloa, jolloin kaikki olisi maistunut paremmalta. Tehtyä ei saa kuitenkaan tekemättömäksi, ja voinhan syödä vieraiden kanssa vain sen, mikä maistuu hyvältä. Oho, sanoinko minä todella noin? Tai olenhan ennenkin osannut ajatella järkevästi, käytäntö on eri juttu. Joka tapauksessa pysyn edelleen positiivisena ja keskityn kavereiden kanssa olemiseen ja hauskanpitoon :) Flunssakin alkaa olla jo voitettu!