Pakko kirjoittaa vielä lisää. Pelkkiä vastauksia ilman kysymystä tällä kertaa. Huomasin nimittäin, että sen lisäksi, että laitoin aamulla farkut jalkaan, pidän niitä edelleen kotona ollessani! Mitä ihmeellistä siinä sitten on, ajattelee moni. Minulle se on ihmeellinen asia, koska käytän käytännössä aina college-housuja. Koulussa, töissä, kotona, ulkona.... Ahmimisten aiheuttama turvotus ja ihon arkuus eivät ole antaneet käyttää vähänkään tiukempia vaatteita ilman pahaa oloa. Myös oma lihonut vartalo on ärsyttänyt suunnattomasti, kun sen on saanut huomata juuri liian kireistä vaatteista. Mitä tästä tämänpäiväisestä ihmeestä voimme päätellä? En ole ahminut eilen :) Niin se vaan on.
En itse asiassa tiedä tai muista, olenko ahminut koko viikolla! Syön paljon herkkuja, mutta nyt olen todellakin tainnut päästä eroon niistä tietyistä ajatuksisa, joita tähän häiriöön kuuluu. En koe huonoa omaatuntoa herkuista enkä ajattele, että koko päivä on pilalla pienen sokerimäärän jälkeen ja siksi ahmi koko loppupäivää oksennspisteeseen asti. Tämä tuntuu uskomattomalta. Voin syödä mitä vain ja olla syömättä mitä vain - ihan niin kuin normaalkit ihmiset. Ruokavalioni ei ole tällä hetkellä kovin hyvä - syön todellakin paljon herkkuja enkä noudata virallisterveellisiä ohjeita. Saan energiaa yli kulutukseni (varsinkin nyt kipeänä kun en liiku) Ennen olisin vaipunut epätoivoon ja päättänyt, että huomenna aloitan taas uuden, TONTONTON - elämän. Nyt en tee niin. Minulla on melko hyvä olo (kylläisyys, olisiko tämä sitä?!) , pidän vapaaehtoisesti farkkuja ja olen syönyt herkkuja tarpeeksi. En kaipaa ahmimista enkä etenkään sitä lamaavaa turvotusta joka vaikeuttaa kaikkea tekemistä seuraavana krapulapäivänä.
Nyt taidan kuitenkin mennä syömään. Ei, en ahmi!! Nyt ei ole sitä vaaraa :) Ja syönnin jälkeen keskityn paranemaan tästä sitkeästä flunssasta...
Vau! Mahtavia ajatuksia! Toivottavasti itsekin pääsen pian taas ahmimisesta eroon, ja kiinni siihen normaaliin, herkuttelijan elämään ilman ahmimista :)
VastaaPoista