Kysymys 7

Päivä 7: Tietävätkö vanhempasi, että yrität parantua syömishäiriöstä? Miten he suhtautuvat asiaan?

Muokkasin  kysymystä itselleni sopivammaksi, sillä alkuperäinen 7. kysymys liittyi painonpudotukseen.

Vanhempani todellakin tietävät asiasta! Väitänpä ettei tästä salailemalla voisi parantua. Puhuminen nimittäin todella auttaa, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Perheen lisäksi asiasta tietävät lähimmät ystäväni. Oikeastaan minun on melko helppo puhua syömishäiriöstäni, kun olen pohtinut asioita niin kauan itsekseni. Paranemismotivaatio on todella suuri, joten sen sijaan, että häpeäisin puhua läheisilleni, käytän tukiverkkoani hyväksi aina kun voin. Nyt jopa tuntuu, että pitäisi rajoittaa puhumista etteivät muut ärsyynny "valittamisestani". Tykkään kuitenkin puhua asioista - nimenomaan perheenjäsenten ja ystävien kanssa - en niinkään ammattihenkilöiden. On ihanaa, kun joku vaan kuuntelee ja on läsnä.

Kaikki, joille olen ongelmistani puhunut, ovat suhtautuneet ymmärtäväisesti. En ole saanut yhtään torjuvaa vastaanottoa. Siitä olen enemmän kuin kiitollinen. Minulla todella on ihmisiä, joille voin avoimesti puhua asiasta kuin asiasta. Eri asia on sitten se, kuinka usein näen tai olen muuten yhteydessä lähipiiriini. Perhettä näen toki lähes päivittäin, mutta ystäviä harvemmin. Mutta onneksi on Facebook :) Jos oikein muistan, kerroin ahmimisestani ensimmäisen kerran ystävälleni juuri netissä. Kuulostaa pelkurimaiselta, mutta näin se vaan meni. Sen jälkeen olen puhunut kasvotusten kaikkien kanssa ja kertonut monelle myös alun perin kasvotusten. Joinakin vaikeina hetkinä, kun olen kaivannut juttuseuraa, olen turvautunut Facebookiin ehkä omia tunteenpurkauksiani peittääkseni. En tykkää itkeä seurassa. Vaikka ehkä sekin tekisi joskus hyvää.

Nyt en kuitenkaan synkistele vaan olen ihan hymyssä suin. Tämä päivä ei mennyt hybvin, ei todellakaan, ja jotenkin meinasin räjähtää alkuillasta, kun ahdistus omasta olosta jaa muodosta nousi pintaan. Nyt kuitenkin suuntaan katseen taas tulevaan : ensi viikolla on paljon hauskaa tekemistä. Päällimmäisenä tulee mieleen liikunta, jota pääsen harrastamaan pitkän flunssatauon jälkeen. Odotan innolla sitä fiilistä, mihin jumppatunnilla pääsee! Huhhuh. Treenin lisäksi luvassa on kavereiden näkemistä, töitä, koulua.. Ai niin, ja JOULU! :)